Kuka polkee?



Minä olen Jarkko.

Synnyin Lehtimäelle, pieneen eteläpohjalaiseen kuntaan vuonna 1972. Vaikka elettiin voimakasta autoistumisen aikaa ja kestopäällysteet saapuivat kylänraitille, meillä pyöräiltiin paljon.

Polkaistiin kauppaan, helteillä lähijärville uimaan ja vähän vanhempana kesätöihin Kirkonkylälle. Kun ensimmäiset maastopyörät saapuivat 80-luvulla, niillä ajettiin metsissä ja Valkealammen soraharjuilla. Paikallinen lippukunta "Lehtimäen Lumikurjet" järjestivät polkupyöräretkiä Ahvenanmaalle ja pienet sudenpennut olivat luonnollisesti innolla mukana veivaamassa pitkin punertavaa asfalttia ylisuurine pyörälaukkuineen ja tarakka täynnä laivakarkkia.

Aikuisuus saapui ajokortin kera ja pyöräily jäi. Elämän täytti opiskelu, Escortilla ajelu, biletys ja tyttöystävät. Ammattitutkinnon suorittamisen jälkeen työ vei ulkomaille missä kuljettiin autoilla ja metroilla vanhan fillarin kerätessä pölyä varaston perällä.

Kunnes...

Uuden vuosituhannen myötä palasin Suomeen. Ostin uuden pyörän ja tajusin vihdoin työmatkapyöräilyn hienouden. Ei parkkimaksuja, jonottamista aamuruuhkassa tai taistelua vapaista paikoista työpaikan parkkipaikalla. Sen sijaan kypärä päähän, reipas lenkki ja suihkun kautta töihin. Pyöräilystä tuli harrastus ja elämäntapa.

Asetuin aloilleni, perustin perheen ja päädyin elämään hyvää keskiluokkaista elämää pohjoishelsinkiläisessä paritalossa. Varasto täyttyi omista ja perheenjäsenten pyöristä ja lomat erilaisista pyöräilytapahtumista.

Nykyisin käytän polkupyörää kaikkeen liikkumiseeni pääkaupunkiseudulla. Kuljen sillä niin työ- kuin kauppamatkatkin vuoden ympäri. Autokin katoksessa seisoo mutta en juurikaan käytä sitä kaupungissa, missä julkinen liikenne ja ennen kaikkea pyörätieverkosto ovat Suomen parhaita.

Toivon eteneväni polkupyörällä niin kauan kuin jalat taipuvat. Moniin iän mukanaan tuomiin vaivoihin kuten nivelkipuihin ja selän jäykkyyteen olen huomannut pyöräilyn auttavan ja samalla valavan uskoa siihen, että pysyn satulassa vielä pitkään!



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pykälää isompi vaihde

Kuva
SIEM REAP - SISOPHON Olo oli hieman vaivaantunut puoli seitsemältä aamulla kun kasasin pyörääni hotellin pihalla. Minulle oli tehty aamiaispussi ja nyt koko yövuoron henkilökunta seisoi rivissä pyöräni vieressä ja toivottelivat vuorotellen hyvää matkaa. Kiittelin kovasti ja kun sain pyöräni liikkeelle huomasin, että koko vaaaleanruskeaan uniformuun pukeutunut khmer-armeija seurasi minua hotellin portille asti vilkuttamaan. Asiaskaspalvelua viimeiseen asti. Batmobiililla olisi ollut hieno jatkaa matkaa. Ajelehdin aamuruuhkan seassa ulos kaupungista, jonka sisääntuloväylää reunustivat massiiviset loistohotellit. Bussit keräilivät niiden pihoilta lähinnä aasialaisilta näyttäviä turisteja viettämään päivää temppeleillä. Siem Reapin lentokentän jälkeen tie muuttui kaksikaistaiseksi. Peesasin pitkään sänkykuljetusta ja sain hyvät vauhdit! Tässä maassa ei välttämättä kannata pyytää jäitä juomaansa. Ne saattavat olla lähtöisin vaikka tämän näköisistä palikoista. V...
Lue lisää

Hanoi - Hoa Binh

Kuva
Tässä sitä oltiin. Kello 05.20 seisoin hotellin edessä lähtövalmiina ja kädet hikoilivat vaikken ollut vielä polkenut metriäkään. Jännitti vähän kaikki. Kestääkö pyörä? Naksuuko polvi? Unohdinko jotain ja ennen kaikkea se, kuinka pääsen tästä kaupungista ulos? Ensimmäiset kokeilevat polkaisut ja olinkin jo muun liikenteen seassa, jota ei onneksi siihen aikaan ollut paljoa. Olin edellisiltana käynyt kävelemässä parin kilometrin reitin kaupungista ulos vievälle pääväylälle ja opetellut sen maamerkkien avulla ulkoa, jottei tarvinnut heti lukea karttaa. Sinne pääsinkin ongelmitta ja samalla totesin, että liikenteen seassa sukkulointi ei olekaan niin vaikeaa miltä näyttää. Tärkeintä on pitää selkeä ajolinja ja kulkea virran mukana. Pääväylällä oli kolme kaistaa molempiin suuntiin ja junaraiteet keskellä. Se oli myös lähes viivasuora reitti Hanoista lounaaseen ja ajo fillarilla oli leppoisaa oikeassa reunassa koska liikenne ei ollut vielä alkanut ruuhkautua. Kuuntelin epäl...
Lue lisää

Hymyjen maa

Kuva
Kyllähän Thaimaa ansaitsee arvionsa pyöräilymaana kuten kaikki edellisetkin. Tämän maan ulkokuori tekee tosin hommasta haastavampaa koska turismi vaikuttaa kaikkeen. Pyöräilijäkin menee helposti hurmokseen ja alkaa hehkuttaa rantakohteita tai yltäkylläistä ruokatarjontaa. Niistä löytyy tietoa netistä yllin kyllin. Ja meneehän Thaimaalla mukavasti moniin muihin Aasian maihin verrattuna. Talous riippuu paljolti viennistä, joka on Indonesian jälkeen Kaakkois-Aasian toiseksi suurin. Turismin osuus BKT:sta on 6% ja teollisuuden 45,6%. Esimerkiksi noin puolet maailmassa valmistetuista kiintolevyistä tulee Thaimaasta. Näin tietää Wikipedia kertoa. 😁 TIET Eilen kirjoitin jo liikenteestä, mikä täällä on melko vallatonta hommaa. Sääntöjä rikotaan yleisesti ja ylinopeudet ovat kovia. Tiellä liikkumisen voisi kuvitella pelottavaksi mutta sitä helpotti suuresti yksi asia, jonka huomasi saman tien Kambodzasta tullessaan. Teiden kunto on erinomainen. Päällyste on monin paikoin niin s...
Lue lisää