HANOISTA LOUNAASEEN

Laosista poistuminen on lähellä. Itse asiassa hetki tuli vähän liiankin yllättäen, olisin viihtynyt pidempäänkin. Laos on tarjonnut asioita, joita ei köyhältä maalta olisi odottanut mutta myös jättänyt tarjoamatta niitä mitä olisi. ÄLÄ MAINDAA RAFFII ELÄMÄÄ Jos omistaa vähän, osaa ehkä arvostaa enemmän elämän perusasioita. Se näkyi heti Laosiin tullessa ja matkalla koko maan läpi. Tienvarsien loputtomilta tuntuvat hökkeliasutukset eivät pystyneet latistamaan tunnelmaa ihmisten ansiosta, jotka elivät tien varsilla ja putkahtelivat esiin muukalaisen nähdessään. Poikkeuksetta (...no okei, unohdetaan se upseeri...) ihmiset olivat hyväntuulisia ja "sabaidit" lentelivät ilmassa. Mutta myös hillittyjä. Vietnamilainen hössötys hävisi saman tien kun pääsin Laosin puolelle. En tiedä johtuuko se siitä, että ihmisillä on rankempi arki vai mistä, mutta ainakin itse koin sen huojentavana. Sai olla rauhassa ja sosiaalinen juuri silloin kuin halusi. Laolaiset katsovat reissaajaa en...

SAARIELÄMÄÄ Don Detin saarella ei ole autoja eikä montaa mopoakaan. Polkupyöriä kuitenkin vuokrataan joka nurkalla ja saari onkin ihanteellinen fillarin selästä tutkiskeluun. Heti aamulla polkaisin pienille poluille, jotka seurasivat majatalojen ja ravintoloiden värittämää rantaa. Saari on nopeasti kierretty. Ranskalaisten aikoinaan rakentama rautatiesilta yhdistää saaren toiseen vähän rauhallisempaan, Don Khoniin, jonne suuntasin etsimään saaren länsikärjessä olevia Li Phin putouksia. Odotukset eivät olleet kummoiset ja 35000 kipin yllättävän pääsymaksun maksettuani mietin, että mahtoivatko rahat mennä hukkaan. Laitoin kuitenkin pyörän parkkiin ja tallustin siltaa pitkin alueelle, minne pyöräily oli kielletty. Putoukset kuitenkin yllättivät. Eivät korkeudellaan vaan laajuudellaan. Vettä valui valtavia määriä kohti alavirtaa pirstoen kalliot pieniksi saarekkeiksi. Löytyipä alueen reunalta myös matkan ensimmäinen biitsi, jossa fiilistelin hetken Mekongille...