Been there - Don Det
SAARIELÄMÄÄ
Don Detin saarella ei ole autoja eikä montaa mopoakaan. Polkupyöriä kuitenkin vuokrataan joka nurkalla ja saari onkin ihanteellinen fillarin selästä tutkiskeluun. Heti aamulla polkaisin pienille poluille, jotka seurasivat majatalojen ja ravintoloiden värittämää rantaa.
Saari on nopeasti kierretty. Ranskalaisten aikoinaan rakentama rautatiesilta yhdistää saaren toiseen vähän rauhallisempaan, Don Khoniin, jonne suuntasin etsimään saaren länsikärjessä olevia Li Phin putouksia. Odotukset eivät olleet kummoiset ja 35000 kipin yllättävän pääsymaksun maksettuani mietin, että mahtoivatko rahat mennä hukkaan. Laitoin kuitenkin pyörän parkkiin ja tallustin siltaa pitkin alueelle, minne pyöräily oli kielletty.
Putoukset kuitenkin yllättivät. Eivät korkeudellaan vaan laajuudellaan. Vettä valui valtavia määriä kohti alavirtaa pirstoen kalliot pieniksi saarekkeiksi. Löytyipä alueen reunalta myös matkan ensimmäinen biitsi, jossa fiilistelin hetken Mekongille avautuvaa maisemaa.
Turisteja on paljon, lähinnä 20-30-vuotiaita reppureissaajia, jotka ovat tulleet kunnioittamaan kulttuuriaan, halpaa majoitusta, aurinkoa ja mahdollisuutta olla tekemättä mitään. Riippumatossa saa hyvin aikansa kulumaan kunhan WiFi toimii ja on olutta.
Joukkoon mahtuu myös yllättävän paljon vanhempaa, historiasta ja maantiedosta kiinnostunutta sukupolvea. Täällä onkin mahdollisuus osallistua pyöräilyihin, joilla tutustutaan lähinnä siirtomaavallan jättämään perintöön sekä Mekongin luontokohteisiin.
Nyt istuskelen virran varressa lounaalla ja kolmijalkainen kaverini on syönyt kanahampurilaisestani kohta puolet. Se on aika hyvä keräämään sympatiaa... 😁
Kaksi maata on matkustettu läpi ja kaksi on jäljellä. Kohta on inventaarion paikka.
Mukavaa maanantaita!
-J-
Don Detin saarella ei ole autoja eikä montaa mopoakaan. Polkupyöriä kuitenkin vuokrataan joka nurkalla ja saari onkin ihanteellinen fillarin selästä tutkiskeluun. Heti aamulla polkaisin pienille poluille, jotka seurasivat majatalojen ja ravintoloiden värittämää rantaa.
Saari on nopeasti kierretty. Ranskalaisten aikoinaan rakentama rautatiesilta yhdistää saaren toiseen vähän rauhallisempaan, Don Khoniin, jonne suuntasin etsimään saaren länsikärjessä olevia Li Phin putouksia. Odotukset eivät olleet kummoiset ja 35000 kipin yllättävän pääsymaksun maksettuani mietin, että mahtoivatko rahat mennä hukkaan. Laitoin kuitenkin pyörän parkkiin ja tallustin siltaa pitkin alueelle, minne pyöräily oli kielletty.
Putoukset kuitenkin yllättivät. Eivät korkeudellaan vaan laajuudellaan. Vettä valui valtavia määriä kohti alavirtaa pirstoen kalliot pieniksi saarekkeiksi. Löytyipä alueen reunalta myös matkan ensimmäinen biitsi, jossa fiilistelin hetken Mekongille avautuvaa maisemaa.
Turisteja on paljon, lähinnä 20-30-vuotiaita reppureissaajia, jotka ovat tulleet kunnioittamaan kulttuuriaan, halpaa majoitusta, aurinkoa ja mahdollisuutta olla tekemättä mitään. Riippumatossa saa hyvin aikansa kulumaan kunhan WiFi toimii ja on olutta.
Joukkoon mahtuu myös yllättävän paljon vanhempaa, historiasta ja maantiedosta kiinnostunutta sukupolvea. Täällä onkin mahdollisuus osallistua pyöräilyihin, joilla tutustutaan lähinnä siirtomaavallan jättämään perintöön sekä Mekongin luontokohteisiin.
 |
| Mekongilla liikutaan pitkähäntäveneillä. |
 |
| Mitäs siinä kuvaat... Kyllä kolmella jalallakin pärjää, eihän ihmisilläkään ole kuin kaksi! |
Nyt istuskelen virran varressa lounaalla ja kolmijalkainen kaverini on syönyt kanahampurilaisestani kohta puolet. Se on aika hyvä keräämään sympatiaa... 😁
Kaksi maata on matkustettu läpi ja kaksi on jäljellä. Kohta on inventaarion paikka.
Mukavaa maanantaita!
-J-
Tänään: 9 km
Yhteensä: 1212 km
Kommentit
Lähetä kommentti