Hanoi haltuun

Kartalla kaikki näyttää niin helpolta. Otat vaan kolmannen risteyksen oikealle ja siitä sitten suoraan. Niinpä niin. Hanoi on täynnä pieniä, juuri ja juuri skootterin mentäviä kujia ja ilman puhelintani en olisi vieläkään tässä kirjoittamassa.

Aamupalan jälkeen lähdin etsimään paikallista pyöräliikettä koska oli luvattu sateista ja minulta puuttui etupyörän lokari. Ilmankin toki pärjäisin mutta koska olen eurooppalainen kermap...e en voi ottaa kuraa naamalleni päivää pidempään 😉. Takarenkaan lennättämä loka tyssää kätevästi tarakkalaukkuun, joten se saa olla ilman.

 Jos nettiyhteys matkalla puuttuu syystä tai toisesta, MAPS.ME sovellus on ehdoton apu kaupungilla liikkumiseen.

Netistä löytyi varteenotettava polkupyöräliike, joten ei muuta kuin suunta sinne. Matkaa oli vain kolmisen kilometriä, joten päätin mennä jalan. Hanoin katuvilinä tunkeutui aisteihin saman tien. Pakokaasujen katku, skootttereiden torvet ja paidan selkään liimaava kosteus seurasivat mukana kun suunnistin mainion offline-karttasovelluksen avulla kohti määränpäätäni.

Asuinkortteleita halkoi myös kapea rautatie, junia ei kuitenkaan näkynyt.

Mopotankeilla on luonnollisesti ruuhkaa.

On täällä fillareitakin! Harjakauppiaan normipäivä.

Parhaimpaa antia katujen varsilla ovat luonnollisesti lukuisat katuruoka- ja hedelmäkaupat. Nälkä ei todellakaan ehdi yllättämään.

Netin mukaan samassa korttelissa piti olla kolmekin eri pyöräliikettä mutta löysin vain yhden. Senkin niin kapean kujan varrelta, että olin jo valmis luovuttamaan. Kaikki kaupat täällä ovat pieniä, täynnä tavaraa ja niin hyvin piilotettuja, että tietyn artikkelin löytäminen voi olla hankalaa. Tämänkin putiikin huomasin vasta ollessani sen kohdalla.

Kukaan kaupassa ei tietenkään puhunut englantia mutta palvelu oli taas ensiluokkaista ja mikä tärkeintä, sain lokarini! Paketissa oli molemmat, sekä eteen että taakse ja hintaa kertyi noin kahdeksan euroa. Myöhemmin hotellille päästyäni askartelin muovinkappaleen paikalleen ja tein siihen vielä läpiviennin etujarrun kaapelille. Tulkoon sade! ☔

Takaisin tullessani kuljin sattumalta Vietnamin sotahistoriallisen museon ohitse ja jäin hetkeksi ihmettelemään laitteita, jotka muistuttavat kouriintuntuvasti Vietnamin lähihistoriasta. Esillä oli kentän täydeltä sekä amerikkalaista että paikallista sotakalustoa.

Kopteri kurotteli siivekkeitään kadulle asti.

Sellaista tänään, huomisen suuri tavoitteeni on hankkia puhelimeeni paikallisen operaattorin kortti. Nähtäväksi jää, millaiseksi projektiksi se muodostuu...

Ai niin, sainko Hanoin haltuun..? No en tod. Yhdessä korttelissa riittää ihmeteltävää, maisteltavaa ja haisteltavaa päiväksi, koko kaupungissa ehkä ikuisuudeksi. Huomenna jatketaan! 😀

-J-