Hanoi - Hoa Binh

Tässä sitä oltiin. Kello 05.20 seisoin hotellin edessä lähtövalmiina ja kädet hikoilivat vaikken ollut vielä polkenut metriäkään. Jännitti vähän kaikki. Kestääkö pyörä? Naksuuko polvi? Unohdinko jotain ja ennen kaikkea se, kuinka pääsen tästä kaupungista ulos?

Ensimmäiset kokeilevat polkaisut ja olinkin jo muun liikenteen seassa, jota ei onneksi siihen aikaan ollut paljoa. Olin edellisiltana käynyt kävelemässä parin kilometrin reitin kaupungista ulos vievälle pääväylälle ja opetellut sen maamerkkien avulla ulkoa, jottei tarvinnut heti lukea karttaa. Sinne pääsinkin ongelmitta ja samalla totesin, että liikenteen seassa sukkulointi ei olekaan niin vaikeaa miltä näyttää. Tärkeintä on pitää selkeä ajolinja ja kulkea virran mukana.

Pääväylällä oli kolme kaistaa molempiin suuntiin ja junaraiteet keskellä. Se oli myös lähes viivasuora reitti Hanoista lounaaseen ja ajo fillarilla oli leppoisaa oikeassa reunassa koska liikenne ei ollut vielä alkanut ruuhkautua. Kuuntelin epäluuloisena kaikkia kulkupelistäni kuuluvia kilahduksia mutta kaikki tuntui toimivan ja uskalsin vähitellen rentouttaa itseni ja olla puristamatta liikaa ohjaustangosta. Vihdoin oltiin liikkellä!

Vesimelonia 30 senttiä kilo.

Kebab-sämpylän hinta laski hurjasti keskustaan verrattuna. Tästä söin toisen aamupalani hintaan 0,75 euroa.

Koirat tekemässä jätehuoltoa.

Kymmenen kilometriä ajettuani tie muuttui kapeammaksi, asutus väljemmäksi ja maisema kumpuilevaksi. Huomasin, että minuun kiinnitetään enemmän ja enemmän huomiota mitä kauemmas Hanoista menen. Heippoja huudeltiin koko ajan ja vähän väliä skootterikuskit ajoivat vierellä treenaamassa englanninkieltään. Tämä ei selvästikään ollut turistiseutua.

Komeat karstivuoret tulla tupsahtivat yhtäkkiä harmauden keskeltä. Tie tuntui kuitenkin väistelevän niitä sillä suurempiä mäkiä ei ollut. Aloin päästä ajamisen makuun ja kilometrit Hoa Binhin kaupunkiin kuluivat nopeasti.

Yllättävä myyntitiski tällaisessa maastossa. Kai täällä sitten kenttäkin on jossain..?

HOA BINH

Kurvasin kaupunkiin, jonka ehdoton maamerkki on Kaakkois-Aasian suurin pato. 128 metriä korkea ja 970 metriä pitkä, tietää Wikipedia kertoa. Se tuottaa kuulemma 27 prosenttia Vietnamin sähköstä ja kaupunki on rakentunut tämän rumiluksen ympärille. Muuten en löydä kaupungista muuta mainittavaa kuin sen, että vastaanotto on ollut kuin superstaralla. Suomalaisjuntin on melko vaikea ottaa vastaan huomiota, jota tulee joka suunnasta. Koko ajan saisi olla lapa ojossa puhumassa niitä näitä.

Kun pysähdyin patokanavalle evästämään, lauma pikkupoikia ja heidän isänsä piirittivät minut välittömästi. Kymmenvuotiaalla oli puhemiehen rooli kunhan ensin kättely- ja esittelykierros oli tehty. Viidessä minuutissa ehdittiin käydä läpi niin perhe- kuin matka-asiatkin ja ottaa vielä muutama foto. Mukavia pikkuäijiä, mitään eivät kerjänneet ja käyttäytyivät erittäin kohteliaasti!

Hotelliyöstä maksoin 18 euroa ja sain sillä siistin ja liiankin ison huoneen keskustasta. Kaupungilla kuuluvat virittelevän musavehkeitä, en tiedä juhlitaanko täällä yöllä - Vietnamissa kun juhlitaan kiinalaista uutta vuotta vasta helmikuussa.

Käytän kuitenkin tämän tilaisuuden siihen, että toivotan teille kaikille onnistunutta vuotta 2018! Tuokoon se mukanaan kaikkia mukavia juttuja!

Tänään: 74km

Yhteensä: 74km