Aikataulujensa vanki
Olisihan se nastaa jäädä tähän aurinkotuoliin rötköttämään. Vaikka viikoksi.
Aina kun tulisi liian kuuma hyppäisi altaaseen. Nälkä ja jano hoituisi sormea nostaen sillä välin kun joku vaihtaisi puhtaita lakanoita hotellisänkyyn, jonne pitäisi toki jaksaa pimeän tullen ne muutamat askeleet. Jollekin se olisi paratiisi.
Muttei välttämättä minulle. Huomasin fillaria huoltaessani, että mieli tekee taas tien päälle ja kolme päivää tätä täydellistä tekemättömyyttä alkaa nostaa matkan todellisen merkityksen esille. Pyöräilemäänhän tänne on tultu.
Olen päässäni suunnitellut tämän matkan eri vaiheet niin tarkasti , että allaselämä ei tunnu tässä vaiheessa kuuluvan ohjelmaan. Sen aika tulee Suomineitojen myötä vasta kuukauden päästä. Tiedän, että onhan se vähän säälittävää seurata jotain suunnitelmaa lomallakin, mutta toisaalta haluan vielä säilyttää sen tavoitteen:
Pyöräillä perille asti.
Huomenna ensimmäinen vene mantereelle lähtee kuulemma seitsemältä aamulla ja sen kyydistä huutelen sabaidit tälle saarelle, joka on todellinen rauhan tyyssija. Jos haluaa paikkaan, mistä puuttuu päällekäyvä turistityrkytys ja autot, täällä se on!
Rajalle on vain neljätoista kilometriä ja jotenkin toivoisin olevani pitkällä Kambodzassa ennen kuin aurinko laskee. Mutta rajat on aika jänniä paikkoja, joten mitään en lupaa. Sen alan oppia.
Sori muuten jo etukäteen kaikille kielioppifriikeille, että tässä tarinassa Kambodza on Kambodza ilman sitä z-kirjaimen päällä olevaa pientä väkästä, joten se tulisi oikein kirjoittaa. En vain yksinkertaisesti viitsi etsiä sitä joka kerta jostain Bloggerin kätköistä. Yrittäkää ymmärtää... 📝
Huomiseen!
-J-
Aina kun tulisi liian kuuma hyppäisi altaaseen. Nälkä ja jano hoituisi sormea nostaen sillä välin kun joku vaihtaisi puhtaita lakanoita hotellisänkyyn, jonne pitäisi toki jaksaa pimeän tullen ne muutamat askeleet. Jollekin se olisi paratiisi.
Muttei välttämättä minulle. Huomasin fillaria huoltaessani, että mieli tekee taas tien päälle ja kolme päivää tätä täydellistä tekemättömyyttä alkaa nostaa matkan todellisen merkityksen esille. Pyöräilemäänhän tänne on tultu.
 |
| Polje, polje!! Hihnaa riittää vielä. |
Olen päässäni suunnitellut tämän matkan eri vaiheet niin tarkasti , että allaselämä ei tunnu tässä vaiheessa kuuluvan ohjelmaan. Sen aika tulee Suomineitojen myötä vasta kuukauden päästä. Tiedän, että onhan se vähän säälittävää seurata jotain suunnitelmaa lomallakin, mutta toisaalta haluan vielä säilyttää sen tavoitteen:
Pyöräillä perille asti.
 |
| Aamupäivän ruuhkaa venerannassa. |
Huomenna ensimmäinen vene mantereelle lähtee kuulemma seitsemältä aamulla ja sen kyydistä huutelen sabaidit tälle saarelle, joka on todellinen rauhan tyyssija. Jos haluaa paikkaan, mistä puuttuu päällekäyvä turistityrkytys ja autot, täällä se on!
 |
| Ohhoh!! Ihan kuin eräs pikkutyttö Puistolasta olisi kirjoittanut tämän... |
Rajalle on vain neljätoista kilometriä ja jotenkin toivoisin olevani pitkällä Kambodzassa ennen kuin aurinko laskee. Mutta rajat on aika jänniä paikkoja, joten mitään en lupaa. Sen alan oppia.
Sori muuten jo etukäteen kaikille kielioppifriikeille, että tässä tarinassa Kambodza on Kambodza ilman sitä z-kirjaimen päällä olevaa pientä väkästä, joten se tulisi oikein kirjoittaa. En vain yksinkertaisesti viitsi etsiä sitä joka kerta jostain Bloggerin kätköistä. Yrittäkää ymmärtää... 📝
Huomiseen!
-J-
Kommentit
Lähetä kommentti