Auringon armahdus

STUNG TRENG - PREAH VIHEAR

Aika kummallista kun ei voi koskaan olla tyytyväinen. Suomessa loskassa kahlatessaan toivoisi pääsevänsä porottavaan aurinkoon ja täällä taas, että tulisipa ajopäivästä pilvinen.

Kuudelta aamulla, maissihiutaleita katuvarren ravintolasta pöllityllä lusikalla lapioidessani, päätin että olen tien päällä ennen aurinkoa ja saan ajoaikaa ainakin puoleen päivään, jolloin on jo liian kuuma. Herätin respan lattialla nukkuvan henkilökunnan aukaisemaan oven ja työnsin pyöräni sarastavaan aamuun.

Aurinko alkoi nousta Mekongin yli vievällä sillalla ja hyvästelin suuren virran toistaiseksi. Polkaisin sillalta hyvät vauhdit kuin päästäkseni karkuun vääjäämätöntä poltetta ja totesin pyörän kulkevan ja päällysteenkin olevan mainiossa kunnossa. Tästä tulisi vielä hyvä ajopäivä!

Ja niinhän siitä tuli. Aurinko nousikin pilvikerroksen taakse, joka pysyi koko päivän taivaalla. Ilma oli sopivan lämmin ja pieni myötätuuli pukkasi vauhtia. Kaikki edellispäivän vaikeudet olivat poissa ja minä nautin ajamisesta.

Tienvarsikioskeissa ei täällä ole kylmäkaappeja vaan kylmän juomansa saa oransseista bokseista, joihin jääauton tuoma matkalaukun kokoinen kimpale pilkotaan aamuisin.

Tyypillinen tienvarren asuintalo tolppiensa päällä.

Ainoa ajamista häiritsevä seikka tänään olivat jatkuvat kulotukset teiden varsilla, jotka levittivät koko matkalle kitkerän savun hajun. Todennäköisesti kulotukset kuuluvat juuri tähän vuodenaikaan.

Kaiken kaikkiaan aamuinen meno tienvarrella näytti hyvin tutulta ja noudatti samaa rytmiä mitä tällä matkalla olen todistanut. Lapset lähtivät valkoisissa paidoissaan kouluun, kaikensorttiset kauppa-autot ja -mopot pysähtelivät kioskeilla ja ihmisiä heräili hökkeleistään. Nyt huudellaan taas ahkerasti helouta, mutta täällä joukossa saattaa olla myös joku pieni kysymys kuten: "where are you going?" tai "how are you?" Etenkin lapset tuntuvat haluavan harjoittaa ahkerasti englantiaan.

Kambodzalaisista yli 90% on khmerejä ja khmerin kieli on myös maan virallinen kieli. Valtauskontona täällä on theravada-buddhalaisuus kuten Laosissakin. Porukkaa sen sijaan on yli kaksi kertaa enemmän kuin Laosissa, n. 16 miljoonaa.

Minun ensimmäinen käsitykseni khmereistä on hyvin samanlainen kuin laolaisistakin. Tummaihoisia, sirorakenteisia ihmisiä, joilla on hymy herkässä. Englannin kanssa pärjää jo vähän paremmin kuin Laosissa mutta suurin osa teksteistä kaupungilla on kuitenkin khmerin kielellä. Dollarit kelpaavat nyt joka paikassa ja maa tuntuu olevan muutenkin hyvin amerikkalaismyönteinen. Amerikkalaisia matkailijoita oli eilen kaupungilla paljon.

Tästä autosta tuli jotenkin elokuva "Mad Max" mieleen.

Päädyin Preah Vihearin maakunnan samannimiseen pääkaupunkiin, yövyn ja huomenna jatkan matkaa. Siem Reap on kahden päivämatkan päässä mutta mennään kelien mukaan. Ainakin täällä sisämaassa on pakko vääntäytyä aikaisin sängystä polkemaan, muuten peli on menetetty loppupäivän osalta.

Kohtalotoveri Itävallasta meinaa ajaa Hanoihin. Sanoi olevansa tottunut Alpeilla vuoriin ja tämä tasaisen hinkkaaminen alkaa tympiä. Opastin hänet suorinta tietä Pohjois-Laosiin.

Nyt on huono kartta, sori. Kaupungista löytyy kaksikin nimeä, riippuu mistä katsoo. Oon ympyrässä, lähtöpaikka jäi toiselle sivulle! 😅

Tänään: 143 km

Yhteensä: 1437 km

P.S. Kyllä voi ihminen olla tyytyväinen uusista tossuista!