Betoniviidakkoon

CHACHOENGSAO - BANGKOK

Joskus sitä vaan sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Aamulla heräilin kaikessa rauhassa ja paahtoleipäaamiaisen jälkeen suunnistin rautatieasemalle. En pitänyt kiirettä, sillä olin varautunut hankalaan kyydinmetsästykseen ja ajattelin käyttää siihen koko aamun. Hankalaan siksi, että viime tipassa olin saanut tiedon, että itäisen linjan junissa ei ole matkatavaravaunuja lainkaan ja pyörää ei välttämättä otettaisi kyytiin.

Menin lipunmyynnistä kyselemään asiaa.

"No problem, 120 bahts please!", sanoi hyväntuulinen miekkonen tiskin takana ja löi minulle junalipun käteen. Kun kyselin, milloin seuraava juna lähtee, vastaus oli kymmenen minuutin kuluttua. Täydellistä! Talutin innoissani pyörän laiturille. Oliko minulla tosiaan näin hyvä flaksi?

Tuuri jatkui kun juna tuli ajallaan ja sain nostettua pyöräni vaunun eteiseen noin hartianlevyisestä oviaukosta siten, että se mahtui juuri ja juuri kääntämättä ohjaustankoa. Minun oli jäätävä pyöräni kanssa oviaukkoon koska juna oli tupaten täynnä mutta en jaksanut välittää, olin kolmen euron matkalla Bangkokiin!

Takapyörä meinasi viedä koko pyörän ratapenkalle, joten seisoin matkan tossu renkaan takana.

Radalla

Hiukka ahdasta mutta tuuletus toimii!

Juna kolisteli parisen tuntia Bangkokiin pysähdellen pikkulaitureilla ja keräten mukaansa yhä enemmän väkeä. Samaan välikköön ahtautui vielä kaksi ihmistä lisää ja hetkeksi jouduin nostamaan pyöräni pystyyn siten, että eturengas oli jo puoliksi ulos junasta ja tarakka kattoa kohti. Siitä olisi todellakin pitänyt saada kuva mutta oli vähän muuta tekemistä. Ihmiset hymyilivät aasialaiseen tapaan ja loivat vaikutelman, että tämähän on ihan normaalia. Ja saattoihan se tietysti ollakin.

Ihmiset elivät elämäänsä noin metrin päässä raiteista.

Hua Lamphongin rautatieasema, Bangkok.

Polleana poikana talutin kulkuvälineeni asemahallista kadulle enkä olisi voinut olla tyytyväisempi itseeni. Matkalla olin varannut hotellin eikä kello lähestynyt vielä edes puoltapäivää. Siirtyminen, jota olin koko aamun stressannut oli onnistunut täydellisesti.

Hotellin olin varannut tarkoituksella läheltä rautatieasemaa, jotta siirtyminen sinne olisi helppoa. Se oli Chinatownin ytimessä, jonne lähdin suunnistamaan jalkakäytävillä talutellen ja välillä puikkelehtien autojen välissä. Matka ei ollut pitkä mutta suurkaupunki otti välittömästi otteeseensa.

Vaikutti siltä, että Kiina oli tänään suljettu ja Bangkokin Chinatownissa olivat kaikki maailman kiinalaiset. Ahdasta, kuumaa ja joka kadunkulmassa uusi tajunnanräjäyttävä tuoksu. Tai haju. Kaupan oli kaikkea mahdollista tavaraa ja ruokaa, joista puoliakaan en edes tunnistanut. Aistit turtana istahdin katukivetykselle huilaamaan.

Nostin katseeni ja siinä se oli.

Duriokärry. Yksi tämän reissun tehtävälistalla olevista asioista, mitä en vielä ollut kokeillut oli durion syöminen. Sitä kutsutaan hedelmien kuninkaaksi Singaporessa ja Malesiassa mutta eniten tunnettu se on hajustaan. Joihinkin hotelleihin (esim. hotellini Savannakhetissa) durion tuominen sisätiloihin on kielletty. Se kuulemma haisee niin voimakkaasti. Samalla makua kehutaan erinomaiseksi. Pakkohan sitä on siis maistaa.

Ostin kärrystä kaksi piikikkään ulkokuoren sisältä kaivettua öö... klönttiä. Avasin kelmun varovasti ja varauduin vesipullolla ja oksennuspussilla.

Mutta ei. Minun mielestäni durio ei haissut ollenkaan pahalta, ainoastaan miedosti makealta trooppiselta hedelmältä. Samanlainen oli maku. Pehmeän mehukas, vähän säikeinen ja miedosti makea. Tykkäsin. Söin molemmat pötkylät ja aion ostaa sitä lisääkin. Huhut durion mädästä kananmunalöyhkästä olen todistanut höpöhöpö-jutuiksi!

Löysin hotellini helposti ja sain huoneeni. Ikkunaton koppi mutta hotelli on muuten ihan ok. Vietän täällä kolme yötä ja yritän saada tästä muurahaiskeosta edes jonkinlaista selkoa ennen kuin jatkan matkaani etelään. Tiedän, että kaksi päivää ei siihen riitä ja teenkin tässä suunnitelmaa, mihin haluan aikani käyttää. Muutamia ostoksia ja vähän myös chillailua!

Mukavaa viikonloppua!

-J-

Tänään: 3 km

Yhteensä: 1988 km