Huoltohommia ja huilausta
PHOSY THALANG GUESTHOUSE, THALANG
Hyttysverkon ympäröimänä nukuin omassa pienessä maailmassani eivätkä muiden asukkaiden touhut juuri häirinneet. Tai sitten olin vaan tarpeeksi väsynyt. Ilma oli yöllä juuri sopivan kosteaa ja Vietnamin nihkeys oli tiessään.
Aamun vietin majatalon terassilla kahvia lipitellen ja seurasin muiden vieraiden aamutoimia. Suurin osa länsimaalaisista on tullut tänne skoottereilla Thakhekista tai Savannakhetista kiertämään 450 kilometriä pitkän Tha Khaekin kierroksen, jonka
varrelle tämäkin majatalo sijoittuu. Vuoret, luolat ja pikkukylät halutaan yleensä nähdä skootterin kyydistä tai jokea pitkin ajelevista veneistä. Yllättyneenä panin merkille, että seinään oli niitattu myös pyöräretkimainos ja viereiseen bungalowiin nojailikin pari maastopyörää. Puheensorinasta erotin ainakin saksaa, ranskaa, hollantia ja englantia. Ranskan kieleen ja ranskalaisiin törmää täällä muutenkin paljon johtuen Ranskan siirtomaa-ajoista. Vanhempi sukupolvi puhuu vielä yleisesti kaupungeissa ranskaa.
Tsekkasin polkupyöräni ja olin entistä tyytyväisempi siihen. Tähän mennessä se on kantanut kaiken mukisematta, renkaat ovat ehjät ja vanteet suorassa. Löystyneitä pinnoja tai muitakaan osia en löytänyt. Jarruissakin on vielä hyvä tuntuma. Ainoa häiritsevä asia on likaisuus, mistä en ole kunnolla päässyt eroon. Vaatisi saippuaa ja harjan, jotta pinttyneen kuran saisi irti. Täällä ei sellaista mahdollisuutta ole.
VIETNAM - MITÄ JÄI KÄTEEN?
Jos Vietnamia yrittää kuvailla näin kymmenen päivän kokemuksella, päällimmäisenä tulee mieleen ihmisten uteliaisuus, sosiaalisuus ja iloisuus. Yhtään hapannaamaista vietnamilaista en tavannut, paitsi tietysti sen pankkihenkilön mutta sekin kuului varmasti rooliin. Ihmiset auttavat mielellään ja antavat reittiohjeita mutta se kuinka luotettavia ne ovat, onkin sitten toinen juttu. Suunnat ovat ympäripyöreitä, eivätkä ihmiset tunnu olevan pätkääkään pahoillaan siitä, etteivät yhtään tiedä mistä puhuvat. Säntilliselle skandinaaville se voi olla kova paikka.
Minua varoitettiin etukäteen teiden kunnosta ja liikenteestä mutta en kokenut kumpiakaan hankaliksi. Kapearenkaisella maantiepyörällä en tosin Vietnamin teille lähtisi. Päällysteet ovat pääosin kunnossa mutta vaarallisia reikiäkin tuli vastaan.
Liikenteenkin kanssa saa olla herkeämättä tarkkana mutta kun tavat oppii, ajamisesta tulee ihan leppoisaa. Ennakoitavuus, nöyryys, kohteliaisuus ja suorat ajolinjat olisivat varmaan ne tärkeimmät pointit. Ja se joka paikassa mainittu terve järki tietenkin!
Turistien vähyys Hanoin jälkeen yllätti ja todisti siitä, että Vietnamin turismi on vielä keskittynyt suurkaupunkeihin ja itärannikolle. Mutta mahdollisuuksia on lännessäkin ja mikään ei estä seikkailemasta siellä omatoimisesti; majapaikkoja ja ruokaa löytyy kyllä.
Siitä puheen ollen nälkäinen pyöräilijä voi helposti uuvahtaa tien päälle jos ei ota itseään niskasta kiinni ja tilaa rohkeasti paikallista ruokaa, vaikkei yhtään tietäisi mitä eteen tuodaan. Näin meinasi käydä minullekin mutta onneksi ryhdistäydyin. Maut olivat poikkeuksetta loistavia eikä vatsavaivoja tullut!
Menisin uudestaan, peukut Vietnamille! 👍👍👍
Aurinko laskee ja tuo mukanaan sammakoiden äänekkään kurnutuksen. En tiedä missä ne päivänsä viettävät mutta heti pimeän tultua joki on niiden valtakuntaa ja meteli on melkoinen. Nämä kaverit ovat miehen nyrkin kokoisia rötkäleitä, joista osa eksyy myös terassille taapertamaan turistien jalkoihin.
Huomenna on puolipilvinen päivä ja lämpötilan on ennustettu nousevan yhdeltätoista yli kolmenkympin, se pakottaa aikaiseen lähtöön. Tavoitteena on Thakhek Mekongin rannalla.
-J-
Hyttysverkon ympäröimänä nukuin omassa pienessä maailmassani eivätkä muiden asukkaiden touhut juuri häirinneet. Tai sitten olin vaan tarpeeksi väsynyt. Ilma oli yöllä juuri sopivan kosteaa ja Vietnamin nihkeys oli tiessään.
Aamun vietin majatalon terassilla kahvia lipitellen ja seurasin muiden vieraiden aamutoimia. Suurin osa länsimaalaisista on tullut tänne skoottereilla Thakhekista tai Savannakhetista kiertämään 450 kilometriä pitkän Tha Khaekin kierroksen, jonka
Itse keskityin tänään syömiseen ja varusteiden pesuun, joista tärkeimpänä ne pyykit. Respan nuori nainen lupasi pyykkini illaksi huoneeseen mutta saapa nähdä ehtivätkö, pussi kun seisoo vieläkin tuossa aulan nurkassa ja päivä on jo pitkällä...
 |
| Majataloa pitävän nuoren parin pikkutyttö viihtyi kännykällä, missäs muuallakaan... |
 |
| Iltapäivän ukkoskuurot kastelivat hetkessä kaiken mutta vain kymmeneksi minuutiksi. Siitä huolimatta olin tyytyväinen, etten ollut tien päällä tänään. |
Tsekkasin polkupyöräni ja olin entistä tyytyväisempi siihen. Tähän mennessä se on kantanut kaiken mukisematta, renkaat ovat ehjät ja vanteet suorassa. Löystyneitä pinnoja tai muitakaan osia en löytänyt. Jarruissakin on vielä hyvä tuntuma. Ainoa häiritsevä asia on likaisuus, mistä en ole kunnolla päässyt eroon. Vaatisi saippuaa ja harjan, jotta pinttyneen kuran saisi irti. Täällä ei sellaista mahdollisuutta ole.
VIETNAM - MITÄ JÄI KÄTEEN?
Minua varoitettiin etukäteen teiden kunnosta ja liikenteestä mutta en kokenut kumpiakaan hankaliksi. Kapearenkaisella maantiepyörällä en tosin Vietnamin teille lähtisi. Päällysteet ovat pääosin kunnossa mutta vaarallisia reikiäkin tuli vastaan.
 |
| Muong Khen karstivuorten katveessa. |
Liikenteenkin kanssa saa olla herkeämättä tarkkana mutta kun tavat oppii, ajamisesta tulee ihan leppoisaa. Ennakoitavuus, nöyryys, kohteliaisuus ja suorat ajolinjat olisivat varmaan ne tärkeimmät pointit. Ja se joka paikassa mainittu terve järki tietenkin!
Turistien vähyys Hanoin jälkeen yllätti ja todisti siitä, että Vietnamin turismi on vielä keskittynyt suurkaupunkeihin ja itärannikolle. Mutta mahdollisuuksia on lännessäkin ja mikään ei estä seikkailemasta siellä omatoimisesti; majapaikkoja ja ruokaa löytyy kyllä.
Siitä puheen ollen nälkäinen pyöräilijä voi helposti uuvahtaa tien päälle jos ei ota itseään niskasta kiinni ja tilaa rohkeasti paikallista ruokaa, vaikkei yhtään tietäisi mitä eteen tuodaan. Näin meinasi käydä minullekin mutta onneksi ryhdistäydyin. Maut olivat poikkeuksetta loistavia eikä vatsavaivoja tullut!
Menisin uudestaan, peukut Vietnamille! 👍👍👍
Aurinko laskee ja tuo mukanaan sammakoiden äänekkään kurnutuksen. En tiedä missä ne päivänsä viettävät mutta heti pimeän tultua joki on niiden valtakuntaa ja meteli on melkoinen. Nämä kaverit ovat miehen nyrkin kokoisia rötkäleitä, joista osa eksyy myös terassille taapertamaan turistien jalkoihin.
Huomenna on puolipilvinen päivä ja lämpötilan on ennustettu nousevan yhdeltätoista yli kolmenkympin, se pakottaa aikaiseen lähtöön. Tavoitteena on Thakhek Mekongin rannalla.
-J-
Tänään: 0 km
Yhteensä: 581 km
Hieno Vietnamin pätkä sinulla ollut, täällä kehitellään Pho-lientä ja ollaan hengessä mukana! Pääsitkö maistamaan paikallisia kesärullia? Testasitko tienvieruskorvapudistamoa (toivottavasti et, sen verran hurjan näköistä touhua...)
VastaaPoistaAntoisaa matkaa Laosin puolelle Pallaskallion pimuilta😁
Täällä matkakuume vaan kasvaa, hienolta näyttää ja mies pysynyt kunnossa mikä tärkeintä. Jännä toi fillarivuokrauksen hinnoittelu, puolpäivää yli tuplat koko päivästä🤔no joo ... tsemii sinne, jatketaan....
VastaaPoistaHyvä Jarkko ! Hyvältä näyttää! Luetaan blogia täällä Tahvon vaksikopissa. Pidä lippu korkealla ja fillari vauhdissa! Terv. Paula ja Tahvo ja Ossi.
VastaaPoista