Junailua

BANGKOK - SAMUT SONGKHRAM 

Takana rankka yö. 

Pakkasin jälleen kerran omaisuuteni ja söin aamiaiseksi ananaksen ja nuudeleita. Hotellin aamiaiseen en enää halunnut sijoittaa, pyysivät siitä kuitenkin melkein vitosen euroissa. Löysin ehjän pyöräni parkkihallista ja olin kadulla pahimman aamuruuhkan hälvettyä.

Alkoi kolmen kilometrin suunnistus pienelle rautatieasemalle toiselle puolen jokea, jolla olin eilen ajelehtinut. Karttasovellukseni oli taas pettämätön ja uskalsin jopa ottaa muutaman rivakan polkaisun liikenteen seassa. Juna odotti valmiina raiteellaan.

Kymmenen bahtin (26 senttiä) junalippu jaksaa ihmetyttää. Kaikki siellä VR:llä, jotka luette tätä, ottakaa mallia!

Ei ihminen aina niin paljoa tarvitse, riittää kun on pari tuolia ja päivänvarjo. Niin ja tietenkin kännykkä ja supernopea rajaton nettiyhteys... 

Meniköhän vähän överiksi... Eksyin tarrakauppaan ja nyt pyörän rungossa on lohikärmes. Jos se toisi vähän vauhtia lisää..?

Eihän se mikään Pendolino ollut. Vanha dieseli huusi kuin hinaaja ja vauhti oli ehkä kolmenkympin luokkaa. Mutta paha ei ollut hintakaan: reilun tunnin matkasta pyörineen kaikkineen pulitin 80 senttiä.

Rata katkesi Samut Sakhonin kohdalla kun vastaan tuli joki. Siispä ulos junasta, lautalla joen yli ja toiselle asemalle. Uneliaan pikkuaseman vielä uneliaampi asemavahti osoitti seinässä olevaa kylttiä. Seuraava juna lähtisi kahden tunnin päästä.

Hetken punnitsin vaihtoehtojani. Olisin ehkä kahden tunnin kuluttua määränpäässäni jos lähtisin heti polkemaan mutta joutuisin ison tien varteen päivän kuumimpina tunteina. Päätin odottaa junaa ja lähdin kylänraitille syömään.

Oltiin selvästi tultu alueelle missä elinkeinorakenne oli muuttumassa maanviljelystä kalatalouteen. Sekä tuoretta että kuivattua merenelävää oli kadunvarret pullollaan ja aromit sen mukaiset.

Limaisuuden huippu: tiski täynnä mustekalaa.

Kultakorunsa ja päivän äyriäisensä voi ostaa lähes samoilta portailta. Kätevää!

Katukioskin täti oli ihmeissään kun halusin santsata riisiä ja lihasoosia mutta selkeästi myös mielissään kun toin hänen kioskilleen asiakkaita. Samaan juttuun olin törmännyt aiemminkin.

Jostain kumman syystä paikalliset haluavat ostaa perässäni samasta ruokakojusta ja tulla samaan pöytään istumaan. Siitäkin huolimatta, että yhteistä kieltä ei löydy, etenkin nuoriso haluaa tulla mahdollisimman lähelle seuraamaan kuinka suomalainen syö ja mitä mieltä heidän ruuastaan olen.

Joku voisi kokea sen tungettelevanakin mutta kaikki ovat kuitenkin äärettömän kohteliaita ja antavat muukalaisen syödä rauhassa. Tuijotukseen ja kikatteluun tottuu yllättävän pian ja parhaiten pärjää naureskelemalla mukana, esimerkiksi omalle taistelulleen syömäpuikkojen kanssa. 😁

Olin oikeaan aikaan liikkeellä. Ruuhkat tähän suuntaan eivät olleet alkaneet.

Juna lähti ajallaan ja matka jatkui samanlaisella kiskobussilla kuin aiemminkin. Suurkaupunkialue loppui ja riisipellot valtasivat alaa. Saavuttiin Samut Songkhramin kaupunkiin.

Fantapussi jäillä.

Otin vielä yhden lauttaylityksen Mae Klong-joen ylitse ja aloin etsiä majapaikkaa. Sellainen löytyikin joen rannasta paalujen päältä. Kahdella eurooppalaisella kympillä sain juuri remontoidun huoneen ja näkymän joelle.

Kyllä tähän junailuunkin voisi tottua mutta huomenna on aika siirtyä satulaan. Aikainen lähtö ja tavoitteena monelle suomalaisellekin tuttu Cha-am. Pääsen hyvin pian huomenna pienille rantateille ja ajan niin lähellä merta kuin pystyn.

Jospa pääsisi jo uimaan..?

-J-

Tänään: 8 km

Yhteensä: 1996 km