LAOS
NUOC SOT (VIETNAM) - THALANG (LAOS)
Kuuden aikaan aamulla koko kulahtaneella lomakeitaalla ei ollut muita kuin minä ja kaksi kulkukoiraa. En siis saanut kuumaa vettä vaan söin pikanuudelini suoraan pussista energiajuoman kera. Pehmeneehän ne vatsassa. Jätin respan tiskille 300000 dongia ja huoneen avaimen. Passia eivät ottaneetkaan eilen, joten pääsin kruisailemaan päätielle ja aloittamaan nousun Laosin rajalle.
Tie oli myös hiljainen ja vasta viiden kilometrin kapuamisen jälkeen ensimmäinen rekka jurnutti ohitseni vain vähän minua nopeammin. Jotkut pyöräilijät kuulemma käyttävät rekkoja apunaan noustessaan pitkiä vuoristoteitä tarttumalla yksinkertaisesti puskurista, mutta minä en uskaltanut vaan jatkoin kampien pyöritystä.
Seitsemäntoista pitkän nousukilometrin jälkeen saavuin rajalle ja ensin Vietnamin puolen tarkastuspisteelle, missä sain passiini leiman todisteeksi maastapoistumisesta. Sen jälkeen ajelin puolisen kilometriä ei kenenkään maalla, missä ohitin pitkän Laosiin pyrkivän rekkajonon. Muuta liikennettä ei juuri ollut ja kurvasin pyöräni Laosin tarkastuspisteen pihaan.
Tarvitsin viisumin Laosiin ja sen saa useimmilta raja-asemilta tullessaan maahan (VOA = Visa On Arrival) ja sitä menin hallista kyselemään. Kun kumarruin minua noin navan korkeudella lasiseinässä olevan luukun kohdalle ja tiedustelin viisumiani sain vastaani vanhan viinan löyhkän. Toimistotuolissa nojaileva kiiltävänaamainen virkailija katsoi minua yhtä ystävällisesti kuin olisin juuri pyytänyt häntä luovuttamaan toisen munuaisistaan. Sai hän kuitenkin yskäistyä suustaan sanan "Passport", jonka tarkastettuaan sain hakemuspaperit täytettäväksi.
Viisumi maksoi 39 dollaria vaikka suomalaiselta sen kuuluisi maksaa 35. Yleensä virkailijat ottavat vähän "lisiä" enkä jaksanut jäädä vääntämään muutaman dollarin tähden.
JA SITTEN AUKENI TAIVAS
Se olo, kun oli maha täynnä tarkastuspisteellä syötyä keittoa, lompakossa juuri vaihdetut Laosin kipit, edessä kymmenen kilometrin alamäki ja mikä parasta: aurinko työnsi pilvet Vietnamin puolelle, oli suorastaan taivaallinen. Ajoin hurmiossa Lak Saon kaupunkiin ja kävin ostamassa sim-kortin puhelimeeni. Ensi vaikutelma Laosista oli siis positiivinen ja se jatkui päättäessäni jatkaa polkemista.
Kadunvarren pikkupuodit ovat tässä maassa siistimpiä kuin Vietnamissa ja hyvässä järjestyksessä. Tosin rakennusmateriaaleiltaan vaatimattomampia. Ihmiset ovat tummempia ja hillitympiä kuin vietnamilaiset. Enää ei tarvitse helouta hoilottaa koko päivää vaan silloin tällöin huikata "Sabaidi!", joka täällä on moikka. Laolaiset ovat siis suomalaiselle lähestyttävämpiä. Tosin, vastahan tänne on tultu.
Jatkoin matkaa vielä viitisenkymmentä kilometriä ja päädyin Thalangin pikkukylään mistä löytyi viihtyisän oloinen majatalo. Paikka on jonkinlainen hippimesta kun rastatukkaisia länsimaalaisia on yllin kyllin. Mutta WiFi ja ruoka on hyvää, joten jään tänne pariksi yöksi. Nyt on nimittäin niin, että on IHAN PAKKO pestä pyykkiä huomenna ja huilata muutenkin. Matka jatkukoon maanantaina.
Kuuden aikaan aamulla koko kulahtaneella lomakeitaalla ei ollut muita kuin minä ja kaksi kulkukoiraa. En siis saanut kuumaa vettä vaan söin pikanuudelini suoraan pussista energiajuoman kera. Pehmeneehän ne vatsassa. Jätin respan tiskille 300000 dongia ja huoneen avaimen. Passia eivät ottaneetkaan eilen, joten pääsin kruisailemaan päätielle ja aloittamaan nousun Laosin rajalle.
 |
| Ja juuri kun sinua janottaa eniten... |
Tie oli myös hiljainen ja vasta viiden kilometrin kapuamisen jälkeen ensimmäinen rekka jurnutti ohitseni vain vähän minua nopeammin. Jotkut pyöräilijät kuulemma käyttävät rekkoja apunaan noustessaan pitkiä vuoristoteitä tarttumalla yksinkertaisesti puskurista, mutta minä en uskaltanut vaan jatkoin kampien pyöritystä.
 |
| Aamu viidakossa. |
Seitsemäntoista pitkän nousukilometrin jälkeen saavuin rajalle ja ensin Vietnamin puolen tarkastuspisteelle, missä sain passiini leiman todisteeksi maastapoistumisesta. Sen jälkeen ajelin puolisen kilometriä ei kenenkään maalla, missä ohitin pitkän Laosiin pyrkivän rekkajonon. Muuta liikennettä ei juuri ollut ja kurvasin pyöräni Laosin tarkastuspisteen pihaan.
Tarvitsin viisumin Laosiin ja sen saa useimmilta raja-asemilta tullessaan maahan (VOA = Visa On Arrival) ja sitä menin hallista kyselemään. Kun kumarruin minua noin navan korkeudella lasiseinässä olevan luukun kohdalle ja tiedustelin viisumiani sain vastaani vanhan viinan löyhkän. Toimistotuolissa nojaileva kiiltävänaamainen virkailija katsoi minua yhtä ystävällisesti kuin olisin juuri pyytänyt häntä luovuttamaan toisen munuaisistaan. Sai hän kuitenkin yskäistyä suustaan sanan "Passport", jonka tarkastettuaan sain hakemuspaperit täytettäväksi.
Viisumi maksoi 39 dollaria vaikka suomalaiselta sen kuuluisi maksaa 35. Yleensä virkailijat ottavat vähän "lisiä" enkä jaksanut jäädä vääntämään muutaman dollarin tähden.
JA SITTEN AUKENI TAIVAS
Se olo, kun oli maha täynnä tarkastuspisteellä syötyä keittoa, lompakossa juuri vaihdetut Laosin kipit, edessä kymmenen kilometrin alamäki ja mikä parasta: aurinko työnsi pilvet Vietnamin puolelle, oli suorastaan taivaallinen. Ajoin hurmiossa Lak Saon kaupunkiin ja kävin ostamassa sim-kortin puhelimeeni. Ensi vaikutelma Laosista oli siis positiivinen ja se jatkui päättäessäni jatkaa polkemista.
Kadunvarren pikkupuodit ovat tässä maassa siistimpiä kuin Vietnamissa ja hyvässä järjestyksessä. Tosin rakennusmateriaaleiltaan vaatimattomampia. Ihmiset ovat tummempia ja hillitympiä kuin vietnamilaiset. Enää ei tarvitse helouta hoilottaa koko päivää vaan silloin tällöin huikata "Sabaidi!", joka täällä on moikka. Laolaiset ovat siis suomalaiselle lähestyttävämpiä. Tosin, vastahan tänne on tultu.
Jatkoin matkaa vielä viitisenkymmentä kilometriä ja päädyin Thalangin pikkukylään mistä löytyi viihtyisän oloinen majatalo. Paikka on jonkinlainen hippimesta kun rastatukkaisia länsimaalaisia on yllin kyllin. Mutta WiFi ja ruoka on hyvää, joten jään tänne pariksi yöksi. Nyt on nimittäin niin, että on IHAN PAKKO pestä pyykkiä huomenna ja huilata muutenkin. Matka jatkukoon maanantaina.
 |
| Asustan Nam Theun-joen varrella, joka on hiljattain padottu. Laajat metsäalueet joen varrelta ovat peittyneet veden alle ja kuolleet pystyyn |
 |
Tänään: 101 km
Yhteensä: 581 km
Hei JT! Sulla todella hauskoja huomioita matkan varrelta, oon repeilly sohvallani lukiessani niitä. Vai pyykkipäivän pukkaa. Varmaan muhevan tuoksuisia vaatteita, kun eivät ole päässeet kuivahtaan mutta NYT saanet ne aurinkoon ja ovat samantien viikattavissa reppuun. Hyvää ansaittua lepopäivää😊
VastaaPoistaMoi Jarkko! Sun blogia on niin kiva seurata että oikein odottaa uutta postausta 😊 Kohta sun pitää harkita alanvaihtoa matkailutoimittajaksi 😉
VastaaPoistaT. Kuopat