Meri!
SAMUT SONGKHRAM - CHA-AM
Siinä se oli. Aavana ja turkoosina jatkuen jonnekin horisonttiin. Ensimmäistä kertaa tällä matkalla olin meren rannalla ja ilmassa oli heti jotain erilaista.
Kuivuus ja kurkkua kuristava pölyisyys oli poissa ja tuntui, että ulapalta puhaltava tuuli paitsi helpotti hengitystä myös muutti auringon pistävän poltteen miellyttäväksi lämmöksi. Ilmassa tuoksui levä, simpukat ja suola.
Heti ensimmäisellä rannalla seisoin hölmö virne naamalla polviani myöten vedessä enkä ollut huomaavinani uniformupukuista herraa, jonka asian arvasin kyllä jo ennen kuin hän ehti suutaan aukaista.
"Sir, this is a private beach and..."
"Okay, okay... I am so sorry..." mutisin vaikken oikeasti ollut. Tiesin kyllä olevani jonkun tontilla mutta kun ei ihmisiä näkynyt missään, lainasin röyhkeästi rantavettä. Ranta-alue kilometritolkulla ennen Cha-Amia oli rakennettu hotelleja ja "Resortteja" täyteen mutta suurimmassa osassa ei ollut asiakkaita. Rakennukset saivat rapistua rauhassa suolaisessa tuulessa.
Ajopäivä oli ollut hyvä. Pääsin aikaisin liikkeelle ja pyörä kulki kuin ajatus silkinsileällä asfaltilla. Thaimaan tiet ovat osoittautuneet hyväkuntoisiksi ja suurimman osan matkaa reunassa kulki myös polkupyöräkaista. Muutama maantiepyöräilijäkin oli liikkeellä.
Ajamista tosin häiritsivät kulkukoirat, jotka tässä maassa ovat muuttuneet ärhäköiksi johtuen ehkä siitä, että pyöräilijä on täällä koiralle harvinainen näky. Muutaman karvaturrin hampaat kävivät aika lähellä tarakkalaukkuja mutta eivät vielä osuneet.
Ennen Cha-Amia alkoi taas kuumuus painostaa ja kaupunkiin päästyäni päätin jäädä rantakadun pikkuhotelliin yöksi. Kun sain tavarat huoneeseen, pesin ajokamat ja sukelsin tien toisella puolella odottavaan mereen.
Oli tätä odotettukin. Komponentti, joka kuuluu Aasiassa lomailuun on meri, ei siitä mihinkään pääse. Kelluin aalloilla varmaan tunnin ja annoin suolan kirvellä silmiä.
Cha-Am ja viereinen Hua Hin ovat Thaimaan rantalomailun vanhinta ja perinteikkäintä seutua. Jo viime vuosisadan alussa tänne on alettu rakentaa lomakeitaita ja kuningasperhekin kuulemma viettää täällä paljon aikaa. Mikään nuorisomesta tämä ei ole, eniten eläkeläisiä ja golffareita. Hua Hinin puolella kentät ovat kuulemma huippuluokkaa.
Minä en kuitenkaan jää tänne asumaan vaan pyörä kulkee huomenna kohti etelää välipäivien ja meren siivittämänä. Uimatauot tulevat nyt päiväohjelmaan, joten vauhti varmaan hidastuu. Onneksi ei ole kiire!
Kiitos taas kaikista kommenteistanne! Tylsää täällä olis ajella ittekseen... 😉
-J-
Siinä se oli. Aavana ja turkoosina jatkuen jonnekin horisonttiin. Ensimmäistä kertaa tällä matkalla olin meren rannalla ja ilmassa oli heti jotain erilaista.
Kuivuus ja kurkkua kuristava pölyisyys oli poissa ja tuntui, että ulapalta puhaltava tuuli paitsi helpotti hengitystä myös muutti auringon pistävän poltteen miellyttäväksi lämmöksi. Ilmassa tuoksui levä, simpukat ja suola.
Heti ensimmäisellä rannalla seisoin hölmö virne naamalla polviani myöten vedessä enkä ollut huomaavinani uniformupukuista herraa, jonka asian arvasin kyllä jo ennen kuin hän ehti suutaan aukaista.
"Sir, this is a private beach and..."
"Okay, okay... I am so sorry..." mutisin vaikken oikeasti ollut. Tiesin kyllä olevani jonkun tontilla mutta kun ei ihmisiä näkynyt missään, lainasin röyhkeästi rantavettä. Ranta-alue kilometritolkulla ennen Cha-Amia oli rakennettu hotelleja ja "Resortteja" täyteen mutta suurimmassa osassa ei ollut asiakkaita. Rakennukset saivat rapistua rauhassa suolaisessa tuulessa.
 |
| Queens Royal Resort oli parhaat päivänsä nähnyt. |
Ajopäivä oli ollut hyvä. Pääsin aikaisin liikkeelle ja pyörä kulki kuin ajatus silkinsileällä asfaltilla. Thaimaan tiet ovat osoittautuneet hyväkuntoisiksi ja suurimman osan matkaa reunassa kulki myös polkupyöräkaista. Muutama maantiepyöräilijäkin oli liikkeellä.
Ajamista tosin häiritsivät kulkukoirat, jotka tässä maassa ovat muuttuneet ärhäköiksi johtuen ehkä siitä, että pyöräilijä on täällä koiralle harvinainen näky. Muutaman karvaturrin hampaat kävivät aika lähellä tarakkalaukkuja mutta eivät vielä osuneet.
 |
| Ajelin laajojen allasalueiden ohi, missä merivedestä kerättiin suola talteen haihduttamalla vesi pois. Jokaisen allasalueen reunalla oli henkilökunnan katos, missä isännät makasivat riippumatoissaan, nauttivat virvokkeita ja odottelivat suolan kiteytymistä. Hetken jo mietin alan vaihtoa... |
 |
| Suola kannettiin talkoilla varastoon... |
 |
| ...ja osa päätyi tienvarteen myytäväksi. |
 |
| Jos temppeliarkkitehtuurista jaettaisiin palkintoja, tämä luomus olisi vahvoilla. Buddha luotsaa laivaansa kohti merta. |
Ennen Cha-Amia alkoi taas kuumuus painostaa ja kaupunkiin päästyäni päätin jäädä rantakadun pikkuhotelliin yöksi. Kun sain tavarat huoneeseen, pesin ajokamat ja sukelsin tien toisella puolella odottavaan mereen.
Oli tätä odotettukin. Komponentti, joka kuuluu Aasiassa lomailuun on meri, ei siitä mihinkään pääse. Kelluin aalloilla varmaan tunnin ja annoin suolan kirvellä silmiä.
Cha-Am ja viereinen Hua Hin ovat Thaimaan rantalomailun vanhinta ja perinteikkäintä seutua. Jo viime vuosisadan alussa tänne on alettu rakentaa lomakeitaita ja kuningasperhekin kuulemma viettää täällä paljon aikaa. Mikään nuorisomesta tämä ei ole, eniten eläkeläisiä ja golffareita. Hua Hinin puolella kentät ovat kuulemma huippuluokkaa.
Minä en kuitenkaan jää tänne asumaan vaan pyörä kulkee huomenna kohti etelää välipäivien ja meren siivittämänä. Uimatauot tulevat nyt päiväohjelmaan, joten vauhti varmaan hidastuu. Onneksi ei ole kiire!
 |
| Ai sen voi ilmoittaa liikennemerkillä..? |
 |
| Ensimmäinen vaurio pyörään tuli kun se kaatui puunrunkoa vasten. Ei onneksi vaikuta ajamiseen. |
Kiitos taas kaikista kommenteistanne! Tylsää täällä olis ajella ittekseen... 😉
-J-
Tänään: 89 km
Yhteensä: 2085 km
Olin jo ihan unohtanut tämän sun reissun ja blogin, mutta tänään sen muistin ja olenkin tänään ahminut nämä kaikki sun kirjoitukset :D Ihan mieletön matka sulla ollut! Varsinkin alkupätkän viidakkomaisemat uuvuttavine nousuineen jäi mieleen. Ihanaa, että tuollapäin maailmaa ihmiset on niin ystävällisiä, että et ole jäänyt pulaan :) Lisää tekstejä ja kuvia odotellessa sekä tsemppiä loppurutistukseen!
VastaaPoistaKiitos Hanne! 😊
Poista