PAKSE

Melko vaatimattoman hotelliaamiaisen jälkeen suuntasin ihmettelemään Paksen kaupunkia. Kannikoita kivisti siihen malliin, että lähdin kaupungille kävellen.

Pakse on Champasakin provinssin pääkaupunki ja asukkaita täällä on yhtä paljon kuin Lappeenrannassa. Kaupunki on sijoittunut jokien Xedong ja Mekong risteykseen, mistä se myös on saanut nimensä. Bolavenin hedelmällinen ylänköalue on kaupungin itäpuolella ja Pakse toimiikin linkkinä sinne matkaaville turisteille. Kaupunki asettuu myös pääteiden risteyskohtaan ja kaupungissa on kansainvälinen lentokenttä, joten pöhinää riittää.

Ja kyllä sen kaduilla huomasikin. Paljon reppureissaajia ympäri maailmaa, skandinaavit tunnisti parhaiten vaaleimmasta ihonväristä tai Fjällrävenin repusta mutta yhteenkään suomalaiseen en vielä ole törmännyt. Katukuvaan ilmestyi myös eurooppalainen ruoka.

Nimen perusteella olis oikeastaan pitänyt syödä täällä...

Eilen illalla tuli vielä niin järisyttävä nälkä, oli pakko etsiytyä pääkadun varrelle ravintolaan, joka mainosti niin eurooppalaisia kuin thaimaalaisiakin klassikoita. Parhaani mukaan yritin näyttää sivistyneeltä ahmiessani oikean käden haarukalla Pad Thaita ja vasemmalla uppopaistettua kanaa ja ranskalaisia. Molempiin lisäsin vielä reilusti suolaa, kroppa ilmoittaa sen selvästi huvenneen.

Tänään eksyin myös parturiin jollain sivukadulla tallatessani. Imitoin ystävälliselle naiselle, että pää pitäisi saada kuntoon ja pääsin tuoliin istumaan. Niin lähtivät ammattitaidolla ne vähätkin hiukset, parta trimmattiin ja nyt olo taas vähän ihmismäisempi. Kolme euroa otti hintaa. Kysyi hän myös Kaisu sen kysymyksen, jota parturilta ei odottaisi eli: "Putsataanko korvatkin?" Kieltäydyin kuitenkin, jossain sen rajan on mentävä.

Puhelimeeni ostin lisää dataa: 1,5 gigaa viikoksi hintaan 1€, pitäisi riittää Kambodzaan asti.


YKSITTÄISPAKATUT KEKSIT - HITTI VAI HUTI? 🙄

Tienvarsien muoviroskaläjiä ei voi kuin kauhistella kun on Suomessa tottunut siisteyteen. Paikallisia asia ei tunnu hetkauttavan pätkääkään. Tienvarsikioskeista ruokaa etsiessäni törmäsin asiaan, joka ei ainakaan muovikuormaa pienennä.

Repiessäni näitä yksittäispakattuja vohveleita ja pikkukeksejä pakkauksistaan tunsin inhoa ympäristön puolesta mutta on niillä hyvätkin puolensa: pienet paketit on helppo pakata mukaan eikä murusista laukun pohjalla tarvitse olla huolissaan. Suuri houkutus on toki nakata käärepaperi muun sonnan joukkoon katuojaan mutta peräänkuulutan kuitenkin vastuullista matkustelua. Roskat mukaan. Ei tarvitse olla niin hölmö kuin muut.

Ja tästäpä päästäänkin oivaa aasinsiltaa pitkin yksittäispakattuihin vapaapäiviin, jotka tällaisella matkalla lataavat akut mainiosti. Kaupungilla on mukava ajelehtia ja tutkia ympäristöään. Toisaalta tuntuu, että pitäisi tehdä enemmän.

Täälläkin olisi nähtävyyksiä kuten kukkulan rinteestä bongaamani jättimäinen buddha mutta kun kaikkea ei vaan jaksa. Lepopäivinä haluaa monesti vain olla, tekemättä mitään. Tekeekö se minusta huonon turistin - en tiedä - mutta olen ollut aina vähän huono käymään nähtävyyksillä, joissa kuuluu käydä vain siksi, että muutkin käyvät. Tämän matkan nähtävyyskiintiöni tulen käyttämään Angkor Watissa, säästetään se sinne.

Eivät täällä kaikki kulje vesipuhvelilla.

Hyvä Suomi ja Rovio!

Huomenna pyöräilen etelään (yllättävää) ja lähestyn Kambodzan rajaa. En aio rajalle vielä huomenna -  eilispäivä osoitti, että hätäily on hölmöä hommaa.

Otan iisisti, ottakaa tekin!

-J-

Tänään: 0 km

Yhteensä: 1059 km