Road to Savannakhet

THAKHEK - SAVANNAKHET

Tienvarren puista sen huomaa. Ne ovat taipuneet menosuuntaan ja vaikuttavat erivärisiltä tuulen kääntäessä lehtien vaaleammat alapinnat näkyviin. Kyseessä on luonnonilmiö, mistä etenkin pyöräilijät saavat loihdittua itselleen suorastaan voittamattoman olon.

Myötätuuli.

Se oli tänään niin voimakas, että tuntui kuin istuisin skootterin selässä niin kuin kaikki muutkin ja polkaisisin vain huvin vuoksi välillä. Kilometrit taittuivat nopeaan ja olin tavoitteessani Savannakhetissa jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Osaltaan asiaan vaikutti myös se, että tajusin lähteä aikaisin tien päälle.

Hotellilaskussakin ripaus ranskaa.

Munkit vaelsivat aamulla temppelilleen ja paikalliset olivat tien varrella antamassa almuja. 

Aamupalaksi tänään: kolme kiinalaista hötöpullaa, terttu banskuja ja pullo M-sataviiskymppistä.

Ennen auringonnousua oli jopa kylmä ja jouduin lisäämään vaatetusta.

Valitsin reitiksi päätietä pienemmän, Mekongin vartta myötäilevän reitin. Pienet kylät seurasivat toisiaan ja ihmiset alkoivat heräillä. Monet näyttivät sytyttävän nuotion tien varteen ja lämmittelevän sen äärellä pois öistä koleutta. Munkit vaelsivat temppeleihinsä ja lapsilla näytti alkavan koulut kahdeksalta. Tienvarret olivat täynnään koiria, lehmiä, vuohia ja kanoja, joita väistelin parhaani mukaan.

Kävin lounassopalla ja meno oli tuulen vuoksi nautinnollista kuin mikä. Aurinkokaan ei ollut niin tuskallisen kuuma kuin viimeksi vaan lämmitti juuri sopivasti. Horisontissa erotin kaksi pyöräilijää, jotka sivulaukuista päätellen olivat retkeilijöitä ja seuraavan kylän kohdalla sainkin miehet kiinni.

Oma reitti alkaa tuntua aika mitättömältä kun tapaa jo toistamiseen tällaisia maailmanvalloittajia. Ranskalaiset kaverukset olivat lähteneet Intiasta syyskuussa ja loppua matkalle ei ollut näkyvissä. Ehkä kuulemma sitten kun rahat loppuu.

Surkea paperikarttani näytti, että ennen Savannakhetin kaupunkia tiet loppuisivat Mekongin varresta ja joutuisin tekemään ylimääräisen lenkin päätiellä ennen kaupunkiin pääsyä. Se ei tuntunut hyvältä ajatukselta, joten aloin etsiä vaihtoehtoja.

Googlen kartta ei toiminut puhelimessa koska netti pätki pahasti. Apuun tuli jälleen loistava karttasovellus: MAPS.ME. Se näytti, että kaupunkiin asti olisi mahdollista ajaa pikkuteitä ihan Mekongia viistäen, joten lähdin sen avulla suunnistamaan kohti Savannakhetia.

Jouduin hetken ajamaan kasteluauton perässä sillä seurauksella, että pyörän pesu menee uusiksi. Kiitti jätkät...

Hyvin pian loppui päällyste tien sukellettua metsikköön. Sen jälkeen loppuivat mahdollisuudet ajaa autolla ollenkaan ja mopojakaan en enää nähnyt. Maastopyöräni pääsi täysiin oikeuksiinsa ja tyytyväisenä vähensin renkaista ilmanpainetta ottakseni töyssyt paremmin vastaan. Olin päätynyt täydelliselle maastopyöräreitille!

Putkahdin päätielle ja Savannakhetin kaupunkiin, joka on Vientianen jälkeen Laosin toiseksi suurin kaupunki. Ajelin keskustaan ja otin ensimmäisen järkevän näköisen hotellin, josta sain persoonattoman huoneen viidellätoista eurolla. Kaupungista en tiedä vielä mitään mutta lähden kohta katselemaan...

Toinen Laos - Thaimaa "Ystävyyden Silta" yhdistää valtiot Mekongin yli Savannakhetissa.

Suurin ja kiiltävin tähän mennessä näkemäni Buddha matkan varrella. (Tämä olkoon omistettu Buddha-fani Tia-Marille Töölöön!)

Yllätyksekseni olen huomannut, että tätä kummallista matkaa seuraa aika monta lukijaa ja haluankin taas kiittää kommenteista! Vaikka niihin en juuri ole vastannut, kaikki tänne päätyneet kommentit olen lukenut, sisäistänyt ja ammentanut niistä voimaa seuraavalle päivälle. Kiitos!

Lupaattehan kuitenkin välillä lukea jotain sivistävääkin, joohan..? 😉

-J-

Tänään: 109 km

Yhteensä: 802 km