Shoppailua ja päivän Buddha

Päätin herätä katsomaan miltä auringonnousu näytti katolta käsin, joten varttia vaille seitsemän olin siellä kamera ojossa. Eipä tuo kummoinen ollut mutta kadut näyttivät yllättävän tyhjiltä. Lähtisinkö pyörällä..?

Bangkok klo 6.45

Hautasin ajatuksen kuitenkin aamiaisella seuratessani ulos lähtevien aasialaisturistien virtaa. Kohta siellä olisivat taas kaikki. Tänään mentäisiin julkisilla.

Sattumalta huomasin, että vain puolen kilometrin päässä hotellistani oli mielenkiintoinen Buddha, joka oli siis helppo bongata ensimmäisenä. Normaalisti en ehkä yhden patsaan takia olisi vaivaantunut mutta tämä olikin vähän spessumpi tapaus. Kyseessä oli Wat Traimit ja kultainen buddha.

Wat Traimitin temppeli Chinatownissa.

Itse temppelikin oli melkoinen ilmestys kun kävelin sinne hotelliltani. Kaunis rakennus, minne noustiin muutama porrasrivistö ja riisuttiin kengät. Suomalaisjuntilla jäi hattu päähän, jonka senkin tiukanoloinen täti komensi ottamaan pois ennen temppeliin menoa.

Buddhalaiset kunnioittivat patsasta ja toivat lahjoja.

Sisällä temppelissä oli korokkeella kolmemetrinen ja viisi ja puoli tonnia painava kultainen Buddha. Thaimaa on täynnä kultaisia buddha-patsaita mutta tämäpä ei olekaan kullattu. Wat Traimitin Buddha on täyttä kultaa ja siten maailman suurin kultainen Buddha.

Patsas on tehty joskus 1300-luvulla. Jossain vaiheessa se peitettiin kipsillä, jottei sitä varastettaisi ja monien mutkien kautta se päätyi Bangkokiin, jonne se unohdettiinkin pitkiksi ajoiksi. Kaikki unohtivat myös, että se on kultaa. Vasta 1950-luvulla kun patsasta siirrettiin, työmiehiltä katkesi köysi ja Buddha putosi lattialle. Kipsikuori hajosi ja paljasti altansa todellisen aarteen.

Patsas on noin 83-prosenttista kultaa eli puhtaaksi kullaksi muutettuna patsaassa on sitä noin 4560 kiloa. Jos tällä hetkellä kullan maailmanmarkkinahinta on noin 35000 euroa/kilo, jokainen voi laskea paljonko moinen kultamöhkäle markkinoilla tänään maksaisi.

BTS SKYTRAIN

Aikani pällisteltyäni otin tuktukin ja pyysin kuskia heittämään minut lähimmälle Skytrain-asemalle. Skytrain on loistava metronkaltainen ratajärjestelmä missä on kaksi linjaa, jotka kulkevat kaupungin katujen päällä. Paikalliset työmatkaajat eivät kuulemma muuta haluaisi enää käyttääkään, enkä ihmettele; ilmastoituja, siistejä ja vieläpä halpoja (kertalippu euron luokkaa) junia, jotka heittävät matkaajan nopeasti päämääräänsä. Minulla se oli Chatuchakin viikonloppumarkkinat.

Skytrain kulkee muun liikenteen päällä.

Markkina-alue oli julmetun iso sisältäen kaikki maailman tuotteet vaatteista ruokaan ja ähkyhän siellä tuli hyvin nopeasti. Itse en piraattituotepaljoudesta löytänyt mitään ostettavaksi kelpaavaa, joten lähinnä nautin tunnelmasta katuravintolan penkillä. Tänään hittituotteeksi nousivat mehukioskit, joissa trooppiset hedelmät puristettiin mehuksi. Hetken mehustettuani palasin sinne mistä lähdinkin, Siamiin.

Löytyy täältä onneksi puistojakin.

Siamin alueella avautuikin täysin erilainen ostosmaailma moderneine tavarataloineen, joista olisi voinut ostaa vaikka Bentleyn tai Lambon jos olisi ollut pinkka kunnossa. Itse tyydyin välttämättömiin vaateostoksiin ja mielikuvituksettomaan lounaaseen Mäkkärillä. Hampurilaista mussuttaessani totesin, että shoppailu ei todellakaan ole minun juttuni...

Siam Paragon - merkkituotteita Suomen hinnoilla.

Tuktukin kyydissä on hyvä ottaa leveä haara-asento ja kiilata itsensä penkkiin, sillä meno on melkoista.

Melko stressaava päivä takana ja voin vain kuvitella niiden matkabloggaajien tuskaa, jotka vääntävät tekstiä viikon mittaisesta suurkaupunkilomasta. Pyöräilystä kirjoittaminen on jotenkin helpompaa: sleep-eat-ride-eat... and repeat.

Mutta toisaalta myös mukavaa vaihtelua. Persus toipuu ja voi välillä istua jonkun muun kyyditettävänä. Altaallakin ehdin tunnin-pari pötköttää ja törmätä ensimmäisiin suomalaisiin tällä matkalla. Vähän olen ihmetellytkin missä suomalaiset luuraa kun muihin skandinaaveihin olen törmännyt pitkin matkaa.

Kai me ollaan vaan niin pieni kansa, ettei meitä joka paikkaan riitä.

Ajattelin mennä Khao San Roadille hankkimaan illallista. Se on kuulemma jonkinlainen reppureissaajien mekka, mistä löytyy halpaa ruokaa ja reissufiilistä. Siitä huomenna lisää.

-J-