Sivuraiteilla
SAVANNAKHET - PAKXONG
Kännykkä herätti minut kuudelta. Ensimmäisenä huomasin, että tyttäreltäni oli lähtenyt maitohammas; neiti irvisti ylpeän näköisenä WhatsUpissa. Ikävä kouraisi kovaa ja syvältä. En olisi uskonut, että joskus vielä ylistän viestipalvelu WhatsUppia tai Skypeä, sillä "eräät" käyttävät siellä liikaakin aikaa, mutta täällä ollessani en ymmärrä miten tulisin toimeen ilman. Päätin taas illalla skypettää.
Keräilin hetken itseäni ja söin aamiaiseksi eilen ostamani kulhollisen Pad Thaita, jota löysin torialueen ruokakärrystä. Thaimaalainen ruoka on palannut katukuvaan ja Pad Thai oli juuri sopiva pommi hiilareita aamutuimaan.
Eilen haahuilin kaupungin keskustaan ja päädyin uuden näköiseen intialaiseen ravintolaan missä söin mainion annoksen tulista Tikka Masalaa ja istuin hetken lämmittelemässä. Ulkona oli alkanut tuulla tosi kylmästi ja roskat lentelivät ympäri tyhjähköjä katuja.
Pian pöytääni istahti vähän minua pidempi intialainen herrasmies, joka esittäytyi paikan omistajaksi. Hän oli huomannut polkupyöräni ravintolan edustalla ja tuli nyt innoissaan kyselemään pyörästä. Pyöränhankinta kun häntäkin kiinnosti kovasti mutta kun Savannakhetista ei löytynyt tarpeeksi isoja runkoja.
Sanoin ymmärtäväni miestä ja kerroin puolestani tarinan puuttuvista varvastossuistani. Hetken tunsin sympatiaa tuota kaksimetristä ravintoloitsijaa kohtaan, jolla oli kultakello ranteessa mutta liian lyhyet housut. Meillä pitkillä miehillä on monesti niin vaikeaa...
Muuten Savannakhet oli vähän niin kuin saippua mitäänsanomattoman hotellini kylpyammeessa. Kaupungissa on kuulemma hienoja rakennuksia ja museoitakin mutta matkan on jatkuttava. Ylimääräinen vapaapäivä olisi saattanut avata kaupunkia enemmän mutta nyt saldoksi jäi kylmät kadut ja hyvä ruoka.
Lähdin jälleen seuraamaan Mekongin rantaa etelään ja päätin välttää isoa tietä (kartassa punaisella). Pääsin hyvään vauhtiin ja aamun aikana olin edennyt pitkälle jokivarressa. Pienten Mekongiin laskevien sivuhaarojen yli kulki huonokuntoisia siltoja, joilla taiteilin fillarini kanssa. Panin merkille, että joka sillan kupeessa oli sotilaita vartiossa rynnäkkökivääreineen. Ihan tosissaan ne vahtivat eikä siinä juuri Sabaidia huudeltu, olivat sen verran tiukkailmeistä porukkaa. Vartioiden merkitys jäi epäselväksi mutta luulen sen liittyvän rajavalvontaan tai salakuljetuksen kitkemiseen.
Kaikki laolaiset eivät suinkaan kärsi köyhyydestä ja tienvarsilla näki hyvän otoksen kansan eriarvoisuudesta. Hienot palatsit ja surkeat hökkelit olivat vieretysten ja siinä missä toisen talon isäntä sytytteli nuotiota tienvarteen, toisesta lähti pukumies kiiltävällä maastoautolla porttiensa takaa. Ne joilla on varaa rakentavat talojensa ympärille todella koristeellisia muureja.
Minun oli tarkoitus ajella joen vartta kunnes se yhtyisi isoon tiehen Denvayn pikkukylän kohdalla. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että vaikka paperinen karttani (jota jostain kumman syystä vielä luen) näyttikin tien olemassaolon, puhelimen karttasovellus ei sitä tunnistanut. Päädyin harhailemaan maaseudulle pelkän puhelimeni opastuksella ja pyrkimään kohti päätietä.
Tie huononi huononemistaan, eväät alkoivat olla vähissä ja kun viimein saavutin päätien huomasin olevani vasta Pakxongin kaupungin lähellä, jonka olisin päätietä kulkiessani ohittanut aikoja sitten.
Päivän aikataulu meni siis uusiksi. Lounassopalla istuskellessani päätin jäädä Pakxongiin, ostin vesimelonin ja huoneen yöksi sadallatonnilla (10 eur.) ja menin suihkuun.
Tämän päivän tarinan opetus taisi olla se, että jos päätät lähteä pikkuteille oikomaan, varaa aikaa. Se on paljon palkitsevampaa kuin päätien pietareella hinkkaaminen mutta myös haasteellisempaa. Onneksi olen aikataulustani edellä.
Ja huomenna on päivä uus!
Kännykkä herätti minut kuudelta. Ensimmäisenä huomasin, että tyttäreltäni oli lähtenyt maitohammas; neiti irvisti ylpeän näköisenä WhatsUpissa. Ikävä kouraisi kovaa ja syvältä. En olisi uskonut, että joskus vielä ylistän viestipalvelu WhatsUppia tai Skypeä, sillä "eräät" käyttävät siellä liikaakin aikaa, mutta täällä ollessani en ymmärrä miten tulisin toimeen ilman. Päätin taas illalla skypettää.
 |
| Aamulla täällä on tosi kylmä ja pakko pukeutua. Parin tunnin päästä lämpö nousee... |
Keräilin hetken itseäni ja söin aamiaiseksi eilen ostamani kulhollisen Pad Thaita, jota löysin torialueen ruokakärrystä. Thaimaalainen ruoka on palannut katukuvaan ja Pad Thai oli juuri sopiva pommi hiilareita aamutuimaan.
Eilen haahuilin kaupungin keskustaan ja päädyin uuden näköiseen intialaiseen ravintolaan missä söin mainion annoksen tulista Tikka Masalaa ja istuin hetken lämmittelemässä. Ulkona oli alkanut tuulla tosi kylmästi ja roskat lentelivät ympäri tyhjähköjä katuja.
Pian pöytääni istahti vähän minua pidempi intialainen herrasmies, joka esittäytyi paikan omistajaksi. Hän oli huomannut polkupyöräni ravintolan edustalla ja tuli nyt innoissaan kyselemään pyörästä. Pyöränhankinta kun häntäkin kiinnosti kovasti mutta kun Savannakhetista ei löytynyt tarpeeksi isoja runkoja.
Sanoin ymmärtäväni miestä ja kerroin puolestani tarinan puuttuvista varvastossuistani. Hetken tunsin sympatiaa tuota kaksimetristä ravintoloitsijaa kohtaan, jolla oli kultakello ranteessa mutta liian lyhyet housut. Meillä pitkillä miehillä on monesti niin vaikeaa...
Muuten Savannakhet oli vähän niin kuin saippua mitäänsanomattoman hotellini kylpyammeessa. Kaupungissa on kuulemma hienoja rakennuksia ja museoitakin mutta matkan on jatkuttava. Ylimääräinen vapaapäivä olisi saattanut avata kaupunkia enemmän mutta nyt saldoksi jäi kylmät kadut ja hyvä ruoka.
Lähdin jälleen seuraamaan Mekongin rantaa etelään ja päätin välttää isoa tietä (kartassa punaisella). Pääsin hyvään vauhtiin ja aamun aikana olin edennyt pitkälle jokivarressa. Pienten Mekongiin laskevien sivuhaarojen yli kulki huonokuntoisia siltoja, joilla taiteilin fillarini kanssa. Panin merkille, että joka sillan kupeessa oli sotilaita vartiossa rynnäkkökivääreineen. Ihan tosissaan ne vahtivat eikä siinä juuri Sabaidia huudeltu, olivat sen verran tiukkailmeistä porukkaa. Vartioiden merkitys jäi epäselväksi mutta luulen sen liittyvän rajavalvontaan tai salakuljetuksen kitkemiseen.
Kaikki laolaiset eivät suinkaan kärsi köyhyydestä ja tienvarsilla näki hyvän otoksen kansan eriarvoisuudesta. Hienot palatsit ja surkeat hökkelit olivat vieretysten ja siinä missä toisen talon isäntä sytytteli nuotiota tienvarteen, toisesta lähti pukumies kiiltävällä maastoautolla porttiensa takaa. Ne joilla on varaa rakentavat talojensa ympärille todella koristeellisia muureja.
 |
| Riisinviljelyä Mekongin varrella. |
Minun oli tarkoitus ajella joen vartta kunnes se yhtyisi isoon tiehen Denvayn pikkukylän kohdalla. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että vaikka paperinen karttani (jota jostain kumman syystä vielä luen) näyttikin tien olemassaolon, puhelimen karttasovellus ei sitä tunnistanut. Päädyin harhailemaan maaseudulle pelkän puhelimeni opastuksella ja pyrkimään kohti päätietä.
Tie huononi huononemistaan, eväät alkoivat olla vähissä ja kun viimein saavutin päätien huomasin olevani vasta Pakxongin kaupungin lähellä, jonka olisin päätietä kulkiessani ohittanut aikoja sitten.
Päivän aikataulu meni siis uusiksi. Lounassopalla istuskellessani päätin jäädä Pakxongiin, ostin vesimelonin ja huoneen yöksi sadallatonnilla (10 eur.) ja menin suihkuun.
 |
| Yhdellä taukokioskilla minulle annettiin syliin tällainen. Kännykkäkamerat räpsyivät ja naisväellä oli hauskaa. Vauva ihmetteli koko showta yhtä paljon kuin minäkin ja taisi sitä vähän jännittääkin, hajusta päätellen. |
Tämän päivän tarinan opetus taisi olla se, että jos päätät lähteä pikkuteille oikomaan, varaa aikaa. Se on paljon palkitsevampaa kuin päätien pietareella hinkkaaminen mutta myös haasteellisempaa. Onneksi olen aikataulustani edellä.
Ja huomenna on päivä uus!
Tänään: 85 km
Yhteensä: 887 km
Hei JT! Kuinka korkeella merenpinnasta sä reissaat, kun siellä noin kylmää on? Kiitos tarinoinnistasi ja upeista kuvista...tajunta laajenee täällä sohvalla löhötessä😁 Hienoa, että ne ripaskat ovat historiaa👍 Harmi, ettei se intialainen jättiläinen sit tienny avittaa sua flip-flop-kauppaan...Toi sun kartta tarinan lopuks on ihan huippu, kiitti siitä! Auringon lämpöä sulle uuteen päivään, voi hyvin😊
VastaaPoistaKiitos Riitta! 😊 En mä tajuu tätä kylmyyttä aamuisin. Mähän oon alhaalla jokilaaksossa ja käsittääkseni tropiikissa... 🌴 Mystistä. 🤔
PoistaHei JT, no mä kans aattelin sun pyöräilevän joen vartta jokilaaksossa. Tää menee sit kategoriaan, että näillä nyt vaan on aina talvisin ollu tällaista...mut pian pääset Thaimaan lämpöön😎 ja flipflop-shoppaileen. Mukavaa päivää, toivottavasti suni lämmittää reittejäsi!
PoistaHienoo Jakke! Äijä on kone sekä kirjottaa että pyörittää kampee 😂. Kiip on gouing ja bii ceöful aut teör. Meikä istuu valvomassa lääkiksen kirurgian lopputenttiä ja hihittelee sun tarinoille ja ihastelee kuvia. Tsemppiä.
VastaaPoistaT. Suikki