Suuren virran varteen
THALANG - THAKHEK
Yö oli hanurista, kirjaimellisesti.
Olin vihdoin onnistunut saamaan sen kaikkien turistien pelkäämän vitsauksen: turistiripulin. Kyllähän minä tiesin, että jossain vaiheessa se näillä syömistavoilla tulee, olinhan ahminut huoletta ja maistanut kaikkea mitä eteen on tuotu mutta oliko pakko just nyt... Kolmannella vessareissulla katsoin kiroillen kelloa - nukkunut olin kaksi tuntia ja saman verran oli herätykseen. Onneksi olin pakannut valmiiksi.
Ruokahaluun vaiva ei vaikuttanut ja söin kunnon aamiaisen. Emäntä toi pyykit, jotka olivatkin raikkaan puhtaita mutta (yllättäen!) märkiä. En silti jaksanut välittää kun huvittuneena huomasin, että hän oli pessyt koneessa myös sivulaukkuni. Maksoin visiittini ja lähdin tien päälle.
Tänään oli ensimmäinen päivä tällä matkalla kun pääsisin todella testaamaan taktiikkaani kuumassa ilmanalassa ajamiseen. Ja varautunut olin. Reppu ja pullot vettä täynnä ja iho rasvattuna olin valmistunut kohtaamaan edessä olevat kilometrit levollisin mielin. Aamu alkoi mukavan viileästi parinkympin lämpötiloissa ja tie lähti kiertämään sademetsäisiä kukkuloita.
En tajunnutkaan miten korkealla olin ja Oudomsoukin kylän jälkeen alkoi huikea viiden kilometrin alamäki betonilaatoitetulla serpentiinitiellä. Parhaimmilla suorilla vauhti nousi pitkäksi aikaa yli viidenkympin ja hihittelin itsekseni lasketellessani korvat naksuen kohti etelää.
Ennen puoltapäivää alkoivat vaikeudet. Tukahduttava kuumuus ja vatsavaivojen paluu tekivät etenemisestä vaikeaa. Voin kertoa, että WC:n löytäminen Laosin maaseudulta ei ole mikään yksinkertainen juttu, mikä johtikin siihen, että löysin itseni useaan otteeseen kyykkimästä laosilaisesta pusikosta.
Pommejahan sinne on tiputettu aikaisemminkin. Laos on maailman pommitetuin maa ja siellä pusikossa ähkiessäni toivoin, ettei mikään niistä räjähtämättömistä ammuksista, jotka yhä tappavat maaseudulla ihmisiä, osu minun pyöräilykenkäni alle.
Lämpötilan yhä noustessa hain suojaa hylätystä betonirakennuksesta ja ripustin taas kerran pyykkini kuivumaan. Ei olisi uskonut millaisen shown niistäkin täällä saa aikaiseksi. Odottelin pari tuntia pahimman paahteen häviämistä ja jatkoin matkaa.
Saavutin Thakhekin kuitenkin ja palasin näin alkuperäiselle reitilleni. Mekongin varteen ajeltuani en voinut kuin jäädä tuijottamaan sitä. Kun vettä virtaa ohi 16000 kuutiota sekunnissa, tuntee olonsa aika pieneksi. Vastarannalla häämötti Thaimaa ja aurinko laski juuri sinne. Seuraavat päivät seuraan Mekongia, joten silloin siitä varmasti lisää.
Otin halvan hotellin ja nyt on olo aika kuivakka. Ensi yö näyttää jatkanko huomenna matkaa vai jäänkö tänne pörisemään.
Sori vaan kun tuli näin kakkanen teksti mutta minkäs teet. Taisin joskus luvata kuvaavani suoraan ja rehellisesti pyöräretkeläisen arkea ja tätä tää nyt on. Tiedättepä nyt ainakin mikä on se toinen suosittu puheenaihe pyöräilijöiden keskuudessa ruuan lisäksi...
Yö oli hanurista, kirjaimellisesti.
Olin vihdoin onnistunut saamaan sen kaikkien turistien pelkäämän vitsauksen: turistiripulin. Kyllähän minä tiesin, että jossain vaiheessa se näillä syömistavoilla tulee, olinhan ahminut huoletta ja maistanut kaikkea mitä eteen on tuotu mutta oliko pakko just nyt... Kolmannella vessareissulla katsoin kiroillen kelloa - nukkunut olin kaksi tuntia ja saman verran oli herätykseen. Onneksi olin pakannut valmiiksi.
Ruokahaluun vaiva ei vaikuttanut ja söin kunnon aamiaisen. Emäntä toi pyykit, jotka olivatkin raikkaan puhtaita mutta (yllättäen!) märkiä. En silti jaksanut välittää kun huvittuneena huomasin, että hän oli pessyt koneessa myös sivulaukkuni. Maksoin visiittini ja lähdin tien päälle.
 |
| Olikohan tämä kaupassakaan näin puhdas..? |
Tänään oli ensimmäinen päivä tällä matkalla kun pääsisin todella testaamaan taktiikkaani kuumassa ilmanalassa ajamiseen. Ja varautunut olin. Reppu ja pullot vettä täynnä ja iho rasvattuna olin valmistunut kohtaamaan edessä olevat kilometrit levollisin mielin. Aamu alkoi mukavan viileästi parinkympin lämpötiloissa ja tie lähti kiertämään sademetsäisiä kukkuloita.
 |
| Kertoimet kohdallaan! |
 |
| Maaseutukoulu. |
 |
| Laolaiset ovat maanviljlijäkansaa ja myös oma kotipuutarha pidetään hyvässä ojennuksessa. |
En tajunnutkaan miten korkealla olin ja Oudomsoukin kylän jälkeen alkoi huikea viiden kilometrin alamäki betonilaatoitetulla serpentiinitiellä. Parhaimmilla suorilla vauhti nousi pitkäksi aikaa yli viidenkympin ja hihittelin itsekseni lasketellessani korvat naksuen kohti etelää.
Ennen puoltapäivää alkoivat vaikeudet. Tukahduttava kuumuus ja vatsavaivojen paluu tekivät etenemisestä vaikeaa. Voin kertoa, että WC:n löytäminen Laosin maaseudulta ei ole mikään yksinkertainen juttu, mikä johtikin siihen, että löysin itseni useaan otteeseen kyykkimästä laosilaisesta pusikosta.
Pommejahan sinne on tiputettu aikaisemminkin. Laos on maailman pommitetuin maa ja siellä pusikossa ähkiessäni toivoin, ettei mikään niistä räjähtämättömistä ammuksista, jotka yhä tappavat maaseudulla ihmisiä, osu minun pyöräilykenkäni alle.
 |
| Taas uudenlainen energiajuoma. Kauankohan tällä jaksaa..? |
Lämpötilan yhä noustessa hain suojaa hylätystä betonirakennuksesta ja ripustin taas kerran pyykkini kuivumaan. Ei olisi uskonut millaisen shown niistäkin täällä saa aikaiseksi. Odottelin pari tuntia pahimman paahteen häviämistä ja jatkoin matkaa.
 |
| Pyöräilykollega Michael Saksasta ei olekaan mikään turha jätkä! Kiinaan menossa ja kuulemma vuoden tien päällä. |
Saavutin Thakhekin kuitenkin ja palasin näin alkuperäiselle reitilleni. Mekongin varteen ajeltuani en voinut kuin jäädä tuijottamaan sitä. Kun vettä virtaa ohi 16000 kuutiota sekunnissa, tuntee olonsa aika pieneksi. Vastarannalla häämötti Thaimaa ja aurinko laski juuri sinne. Seuraavat päivät seuraan Mekongia, joten silloin siitä varmasti lisää.
Otin halvan hotellin ja nyt on olo aika kuivakka. Ensi yö näyttää jatkanko huomenna matkaa vai jäänkö tänne pörisemään.
Sori vaan kun tuli näin kakkanen teksti mutta minkäs teet. Taisin joskus luvata kuvaavani suoraan ja rehellisesti pyöräretkeläisen arkea ja tätä tää nyt on. Tiedättepä nyt ainakin mikä on se toinen suosittu puheenaihe pyöräilijöiden keskuudessa ruuan lisäksi...
Tänään: 102 km
Yhteensä: 683 km
Onnea Seuraavalle etapille🚵♂️🚴♂️
VastaaPoistaJT, on sulla ollu vrk! Jahka paha pääsee pois, niin vessareissut harvenee. Siellä pöheiköissähän miinojen lisäks on fauna ja floora käärmeineen, tuhatjalkoineen ja ...argh!! Ekstrasuolaa veden kera ja kunnon tujaus jekkua yömyssyks😁 Eiku oikeesti, tule pian kuntoon ja aurinkoista huomista😊..on se sisukas...
VastaaPoista