Temppeli viidakossa
ANGKOR WAT
Aamun ajan hiekkatiet tiilenväriseksi liejuksi muuttanut sade heltisi ennen puoltapäivää ja pääsin lähtemään kohti temppelialuetta. Koska aamu oli mennyt sadetta pidellessä päätin valita kohteista pienemmän, Angkor Watin.
Temppelialueelle tulevilla teillä on lipuntarkastuspisteet, minne tullessa vierailijan on esitettävä valmiiksiostettu lippunsa. Niin myös suoralla "Charles De Gaullella", jota pitkin Angkor Watiin kaupungista on noin seitsemän kilometriä.
Tarkastuspisteellä oli lippukioski mutta sepä ei ollutkaan enää kolmeen vuoteen ollut käytössä. Lipuntarkastajat neuvoivat minut lipputoimistolle, jonne oli kaikki lipunmyynti keskitetty nykyään ja joku älypää oli keksinyt sijoittaa sen toiselle puolelle kaupunkia. Ajellessani sinne lätäköitä väistellen kiroilin huonoa valmistautumistani, olisihan tämänkin voinut ottaa ennakkoon selville.
Toinen yllätys tuli lippuluukulla, missä minulta veloitettiin lipun hinta. Yhden päivän lipusta joutui vuosi sitten maksamaan 20 dollaria, johon olin henkisesti varautunut. Hintoihin oli kuitenkin hiljattain tullut "pieni muutos" ja päivälippu maksoi nyt 37 USD. Hetken hintoja päiviteltyäni valitsin kolmen päivän lipun, joka tuli halvemmaksi kuin kaksi erillistä päivälippua. Melko kallista lystiä siis.
Pääsin viimein Angkor Watin läntiselle sisäänkäynnille ja lukitsin pyöräni aitaan. Kaupustelijat olivat välittömästi kimpussa ja ne hätisteltyäni astuin kelluvalle sillalle, missä sain ensimmäisen käsityksen paikan suuruudesta.
Jo ulkomuuri oli mykistävän näköinen vaikka tornit olivat typistyneet aikojen saatossa. Portista alkoi 350 metrin mittainen pengertie itse temppeliin. Lämpötila nousi koko ajan ja hiki virtasi mutta kivisissä holveissa oli yllättävän viileää.
Minuun koko temppelissä tekivät suurimman vaikutuksen pienet yksityiskohdat, joista osa on jo kulunut kivien pinnoilta. Taitavat kaiverrukset, joihin käytettyjä työtunteja voi vain arvailla. Silloisilla kivenhakkaajilla on kyllä töitä riittänyt...
Itse temppeli on rakennettu kaupungin tason yläpuolella olevalle terassille. Torneihin nousevat todella jyrkät portaat oli suljettu turvallisuussyistä mutta turisteille oli toki rakennettu kaiteelliset tilalle, jotta torneihin pääsi kiipeämään. Muutenkin kynnyksiä ja portaita oli suojattu puisilla rakenteilla kulumisen estämiseksi.
Silti miljoonat jalkaparit jättävät jälkensä, ei sille mitään mahda. Temppelin päätornitkin tipahtelevat pala palalta torille vuosien saatossa. Paljon on restauroitu mutta paljon on vielä tekemättäkin.
Kuumimpina tunteina turistit alkoivat kaikota temppeliltä ja minäkin istahdin varjoon läheisen katuravintolan muovituolille. James Bondiksi esittäytynyt nuorimies tarjoili minulle kanaa riisillä viiden dollarin hintaan ja huudatti samalla poppia puhelimestaan. Jäin miettimään mitä Angkor Wat oli minulle tarjonnut.
Kaunis ja mykistävän suuri kokonaisuus, ilman muuta. Aukiolla seistessään oli käsittämätöntä ajatella mitä sellaisen paikan kaiverretut seinät olivat elämänsä aikana nähneet. Arkkitehtuurista ja historiasta kiinnostuneelle matkailijalle huippukohde.
Koska en ole massaturistikohdeihminen (tulipa outo sana...) en voi olla ajattelematta millainen paikka olisi jos sitä ei olisi vielä löydettykään 1500-luvun hylkäämisen jälkeen. Viidakko sopisi sen kylkeen paremmin kuin turismi. Mutta upea se on edelleen!
Huomenna on Angkor Thomin vuoro ja panostan tapani mukaan aamuun. Aikainen lintu ja niin poispäin...
-J-
Aamun ajan hiekkatiet tiilenväriseksi liejuksi muuttanut sade heltisi ennen puoltapäivää ja pääsin lähtemään kohti temppelialuetta. Koska aamu oli mennyt sadetta pidellessä päätin valita kohteista pienemmän, Angkor Watin.
Temppelialueelle tulevilla teillä on lipuntarkastuspisteet, minne tullessa vierailijan on esitettävä valmiiksiostettu lippunsa. Niin myös suoralla "Charles De Gaullella", jota pitkin Angkor Watiin kaupungista on noin seitsemän kilometriä.
Tarkastuspisteellä oli lippukioski mutta sepä ei ollutkaan enää kolmeen vuoteen ollut käytössä. Lipuntarkastajat neuvoivat minut lipputoimistolle, jonne oli kaikki lipunmyynti keskitetty nykyään ja joku älypää oli keksinyt sijoittaa sen toiselle puolelle kaupunkia. Ajellessani sinne lätäköitä väistellen kiroilin huonoa valmistautumistani, olisihan tämänkin voinut ottaa ennakkoon selville.
Toinen yllätys tuli lippuluukulla, missä minulta veloitettiin lipun hinta. Yhden päivän lipusta joutui vuosi sitten maksamaan 20 dollaria, johon olin henkisesti varautunut. Hintoihin oli kuitenkin hiljattain tullut "pieni muutos" ja päivälippu maksoi nyt 37 USD. Hetken hintoja päiviteltyäni valitsin kolmen päivän lipun, joka tuli halvemmaksi kuin kaksi erillistä päivälippua. Melko kallista lystiä siis.
 |
| Buy pineapple, buy mango, please sir, BUY BUY!! |
 |
| Temppeleille järjestetään paljon opastettuja pyöräretkiä. |
Pääsin viimein Angkor Watin läntiselle sisäänkäynnille ja lukitsin pyöräni aitaan. Kaupustelijat olivat välittömästi kimpussa ja ne hätisteltyäni astuin kelluvalle sillalle, missä sain ensimmäisen käsityksen paikan suuruudesta.
 |
| Joitain ulkomuurin rakenteita on jouduttu tukemaan. |
Jo ulkomuuri oli mykistävän näköinen vaikka tornit olivat typistyneet aikojen saatossa. Portista alkoi 350 metrin mittainen pengertie itse temppeliin. Lämpötila nousi koko ajan ja hiki virtasi mutta kivisissä holveissa oli yllättävän viileää.
 |
| Pengertie temppelille. |
 |
| Ansku ja mä. |
 |
| Pengertie temppeliltä nähtynä. Muinainen kaupunki rakentui nurmikkoalueelle mutta on puurakenteisena hävinnyt olemattomiin. |
Minuun koko temppelissä tekivät suurimman vaikutuksen pienet yksityiskohdat, joista osa on jo kulunut kivien pinnoilta. Taitavat kaiverrukset, joihin käytettyjä työtunteja voi vain arvailla. Silloisilla kivenhakkaajilla on kyllä töitä riittänyt...
Itse temppeli on rakennettu kaupungin tason yläpuolella olevalle terassille. Torneihin nousevat todella jyrkät portaat oli suljettu turvallisuussyistä mutta turisteille oli toki rakennettu kaiteelliset tilalle, jotta torneihin pääsi kiipeämään. Muutenkin kynnyksiä ja portaita oli suojattu puisilla rakenteilla kulumisen estämiseksi.
Silti miljoonat jalkaparit jättävät jälkensä, ei sille mitään mahda. Temppelin päätornitkin tipahtelevat pala palalta torille vuosien saatossa. Paljon on restauroitu mutta paljon on vielä tekemättäkin.
 |
| Buddhan palvonta temppelissä jatkuu yhä vaikka monet Buddhaa esittävät patsaat ovatkin hieman huonossa kunnossa. |
 |
| Terassille tipahtaneita "pikkukiviä". |
Kuumimpina tunteina turistit alkoivat kaikota temppeliltä ja minäkin istahdin varjoon läheisen katuravintolan muovituolille. James Bondiksi esittäytynyt nuorimies tarjoili minulle kanaa riisillä viiden dollarin hintaan ja huudatti samalla poppia puhelimestaan. Jäin miettimään mitä Angkor Wat oli minulle tarjonnut.
 |
| Ei hyvää päivää tätäkin viritystä... |
Kaunis ja mykistävän suuri kokonaisuus, ilman muuta. Aukiolla seistessään oli käsittämätöntä ajatella mitä sellaisen paikan kaiverretut seinät olivat elämänsä aikana nähneet. Arkkitehtuurista ja historiasta kiinnostuneelle matkailijalle huippukohde.
Koska en ole massaturistikohdeihminen (tulipa outo sana...) en voi olla ajattelematta millainen paikka olisi jos sitä ei olisi vielä löydettykään 1500-luvun hylkäämisen jälkeen. Viidakko sopisi sen kylkeen paremmin kuin turismi. Mutta upea se on edelleen!
Huomenna on Angkor Thomin vuoro ja panostan tapani mukaan aamuun. Aikainen lintu ja niin poispäin...
-J-
Tänään: 27 km
Yhteensä: 1628 km
Anteeksi, Jarkko, minua meinasi alkaa haukotuttaa. No, ei muuten, TOD., mutta kulttuuri- ja historiakurssit, tiedäthän. Hoo... Mutta osaat hoidella nekin; hyvin lyhty oppimäärä. Sen verran jaksaa itse kukin, kun vähän pinnistää. Eikä sitten tullutkaan haukotusta. Koska hetimiten Ansku ja sä, jes! Huippua seurata seikkailuasi! Lykkyä! t. Hanna
VastaaPoista😂 Joo sori, tämä kulttuurihistoria on nyt vähän tämmöstä... Lupaan kohta palata omalle tontilleni.
Poistaoletko miettinyt jo tulevaisuudessa heittäväsi viiden tonnin pyöräily keikkaa? terveisin joskus enneunia ennenkin nähnyt.terveisin olli ja tsemppiä!
VastaaPoistaPaha kysymys, Olli... 🤔 Suunnitelmia on toki kaikenlaisia mutta mikä niistä toteutuu, onkin eri juttu. Mutta pyöräily ei ainakaan lopu, se on selvä! 😀
Poista