Thakhek
Niinhän siinä sitten kävi, etten saanut itseäni siihen kuosiin, että olisin uskaltanut tien päälle lähteä. Olo oli aamulla hutera ja päätin jäädä toiseksi yöksi. Tein vähän huoltohommia sekä pieniä hankintoja jatkoa ajatellen ja kiertelin huvikseni ympäri kaupunkia. Etäisyys toilettiin on kasvanut, mikä lupaa hyvää huomista pyöräilyä ajatellen.
Yllättävään ongelmaan törmäsin etsiessäni varvastossuja itselleni. Olin lähtenyt reissuun pelkissä pyöräilykengissä ja ajatellut, että ostetaan varvastossut paikan päältä. Virhe. Aasialaisten jalka on kuin tuhkimolla eikä täältä todellakaan neljävitosia löydy. Nauravat vain kun menen esittelemään jalkaterääni kenkäkauppaan. Ollaan siis ilman.
Thakhekissa asustaa yhtä paljon ihmisiä kuin porilaisia Suomessa ja se on Khammouanen provinssin pääkaupunki. Vastapäätä Mekongin toisella puolella on Thaimaan Nakhon Phanom, mistä muutama retkipyöräilijäkin näytti tulevan kaupunkiin virran yli kulkevalla yhteyslautalla.
Kaupungissa on paljon siirtomaa-aikaisia värikkäitä rakennuksia ikkunaluukkuineen ja koristeellisine parvekkeineen ja uneliaan pysähtynyt tunnelma. Reppureissaajia on paljon ja ihmiset vaeltelevat ympäriinsä kuin vailla päämäärää. Kellään ei tunnu olevan kiire minnekään.
Suurin osa laolaisista on buddhalaisia ja sen huomaa katukuvassa. Koristeelliset temppelit värittävät katukuvaa ja hotellin viereisestä munkkikoulusta alkoi kuulua monotoninen mantra seitsemältä aamulla. Pieniä katutemppeleitä on joka kadunkulmalla, joihin voi ohikulkiessaan jättää lahjoituksen ja kunnioittaa Buddhaa.
Iltapäivällä kävin vielä Mekongin rannassa istuskelemassa ja toteamassa jälleen kerran virran suuruuden ja likaisuuden. Suomalaiselle molemmat ovat vaikeita ymmärtää.
Aloitan valmistautumisen huomiseen, jolloin lähden Mekongin vartta etelään. Ajelen voinnin mukaan mutta lähden hyvin aikaisin välttääkseni pahimman kuumuuden. Lopullinen päämäärä selviää huomenna.
Palaillaan!
-J-
Yllättävään ongelmaan törmäsin etsiessäni varvastossuja itselleni. Olin lähtenyt reissuun pelkissä pyöräilykengissä ja ajatellut, että ostetaan varvastossut paikan päältä. Virhe. Aasialaisten jalka on kuin tuhkimolla eikä täältä todellakaan neljävitosia löydy. Nauravat vain kun menen esittelemään jalkaterääni kenkäkauppaan. Ollaan siis ilman.
 |
| Uusinta hottia hotellihuoneessa. UltraSlim-TV, syvyys vain n. 50 cm. |
Thakhekissa asustaa yhtä paljon ihmisiä kuin porilaisia Suomessa ja se on Khammouanen provinssin pääkaupunki. Vastapäätä Mekongin toisella puolella on Thaimaan Nakhon Phanom, mistä muutama retkipyöräilijäkin näytti tulevan kaupunkiin virran yli kulkevalla yhteyslautalla.
Kaupungissa on paljon siirtomaa-aikaisia värikkäitä rakennuksia ikkunaluukkuineen ja koristeellisine parvekkeineen ja uneliaan pysähtynyt tunnelma. Reppureissaajia on paljon ja ihmiset vaeltelevat ympäriinsä kuin vailla päämäärää. Kellään ei tunnu olevan kiire minnekään.
 |
| Buddhalle voi antaa vaikka pullon Fantaa! |
Suurin osa laolaisista on buddhalaisia ja sen huomaa katukuvassa. Koristeelliset temppelit värittävät katukuvaa ja hotellin viereisestä munkkikoulusta alkoi kuulua monotoninen mantra seitsemältä aamulla. Pieniä katutemppeleitä on joka kadunkulmalla, joihin voi ohikulkiessaan jättää lahjoituksen ja kunnioittaa Buddhaa.
Iltapäivällä kävin vielä Mekongin rannassa istuskelemassa ja toteamassa jälleen kerran virran suuruuden ja likaisuuden. Suomalaiselle molemmat ovat vaikeita ymmärtää.
 |
| Julkisivu Thaimaan suuntaan on kunnossa. |
 |
| Paikalliset, ilmeisesti äiti ja tytär, kävivät laittamassa pari tikkua pystyyn rannan roskakasaan ja laskivat samalla pussillisen jotain etanan näköisiä sameaan virtaan. Tuijotin tikkuja ja tajusin, että minulle ne olivat konkreettinen esimerkki siitä, että tässä kulttuurissa on hirveästi asioita, joita ei pysty ymmärtämään. |
Aloitan valmistautumisen huomiseen, jolloin lähden Mekongin vartta etelään. Ajelen voinnin mukaan mutta lähden hyvin aikaisin välttääkseni pahimman kuumuuden. Lopullinen päämäärä selviää huomenna.
Palaillaan!
-J-
Tänään: 10 km
Yhteensä: 693 km
Parahin Jarkko,
VastaaPoistaEnsinnäkin: erityistsempit hanurihommiin, jos niikseen vielä tulee.
En sinua tunne, mutta olipa onni, että sain sinut tuntevilta lähiomaisiltani vihiä reissu- ja blogiaikeestasi. Koskaan aiemmin en ole innostunut yhdestään blogista. Mutta nyt! Koukussa olen ollut heti ensimmäisestä vilkaisusta. Tyylisi kirjoittaa on ihanan rehellinen ja lakonisen hykerryttävä. Loistavia havaintoja. Ja mitkä kuvat! Jos joku vaikka sattuisi olemaan vähän pidemmällä saikulla eikä oikein olisi kuin makoilua ja jääkaapilla käyntiä, niin kylläpä varsinkin silloin tällaisen reissun seuraaminen toisi varmasti mahtavasti eloa ja jännitystä peliin. Ja jos jollain vaikka yötkin tuppaisi menemään valvoessa, niin esim. klo 04.30 harjakauppias, slim-elektroniikka tai koirat, joita ei vaan huvita, saattaisivat yllättävästi piristää. Ja naurattaa hampaita päivällä vielä uudestaan.
Reissusta nauttimista sekä tarpeen tullen tsemppiä ja sisua! Mahtavaa, että joku uskaltaa! Ja kuten joku jo kommentoikin, hienoa päästä tarakalla mukaan. Paljon oppii noista maista blogisi ansiosta. Kiitos tähänastisesta! t. Hanna
Hei Jarkko!
VastaaPoistaOletpa totisesti onnistunut yllättämään meidät mahtavalla sanankäytölläsi ja loistavilla tunnelma- ja maisemakuvauksillasi. Perheessämme seurataan blogiasi ja tietenkin vaiheitasi kuin joulukalenteria, ja varomme paljastamasta juonenkäänteitä toisillemme 😄. Tästä reissusta meillä riittää puhuttavaa useamman illallisen verran palattuasikin! Enkeleitä matkasi varrelle 👼🏼!
T. Jutta + perhe