The early bird gets the worm
PREAH VIHEAR - PHUMI MOREAL
Aamulla laiskotti. Nukuin parhaimmalla patjalla pitkään aikaan ja sikeästi kuin tukki. Heräillessäni laskin, että Angkor Watiin olisi n. 160 kilometriä, joka olisi periaatteessa ajettavissa päivässä. Ei taida kuitenkaan jaksaa. Ehkä kahdessa, 80 per päivä? En tiedä. Olisko kuuskyt tänään ja loput huomenna..? Hyvä ajatus! Poistin kännykästä herätyksen ja käänsin kylkeä.
Heräsin aamupalalle vasta seitsemältä ja olin siinä vaiheessa missannut jo tunnin tehokasta ajoaikaa. Näytin taas olevan hotellin ainoa asiakas ja sainkin aamupalalla ensiluokkaista palvelua kun eteeni kannettiin kananmunia ja paahtoleipää oikein monen tarjoilijan voimin. Sitten kumarreltiin ja kyseltiin, että miten se ruoka maistui? Kiittelin kovasti ja poistuin ruokasalista kuin suurempikin kuuluisuus.
Olin lukinnut pyöräni hotellin pihalle, minne suunnistin laukkuineni. Pyörä oli hävinnyt.
Tuijotin hetken epäuskoisena seinustaa, mihin olin kulkuneuvoni jättänyt. Tähänkö tämä lysti loppui? Kuitenkin jo ennen suuremman paniikin syntymistä iloinen respamies kantoi pyöräni varastosta ja kertoi, että oli halunnut lukita sen sisälle. Huojentuneena jatkoin henkilökunnan kiittelyä samalla sadatellen mielessäni, että miksen lukinnut sitä rungosta tolppaan kuten yleensä? Vihdoin pääsin maantielle hotellista, missä oli jopa vähän liiankin hyvä palvelu.
Alku oli tänään vähän nihkeä mutta tiesin, että vanhat jalkani lämpenevät vasta ensimmäisen kympin jälkeen ja niinhän ne myös tekivät. Puiden reunustamia teitä oli mukava ajella ja moikkailla kyläläisiä. Innokkaimpia huutajia olivat taaskin lapset mutta vanhempi väki on aika hiljaista ja usein myös epäluuloisen oloista.
Ja ovathan he nähneet paljon. Etenkin tässä maassa, jonka lähihistoria on lievästi sanottuna murheellinen. 70-luvulla Pol Potin ja punakhmerien johtamissa sosialistisissa "uudistuksissa", joita myös kansanmurhaksi kutsutaan, kuoli miljoonia kambodzalaisia. Jokainen voi lukea siitä aiheesta lisää vaikka netistä jos haluaa, minä yritän keskittyä Kambodzan positiivisempaan puoleen. Tosin historian tunteminen auttaa siinäkin hommassa.
Yhdentoista maissa lämpötila oli jo pitkästi yli kolmenkympin ja saavuin Morealin pikkukylään. Helle nitisti suomipojan kioskinpenkille, missä hetken asiaa pohdittuani päätin ottaa kylän majatalosta huoneen. Kahdella kympillä (USD) sain sängyn ja ilmastoinnin siististä huoneesta. Suihkukin on. Hinnat tuntuvat toki vähän kohoavan Siem Reapin lähestyessä.
Eli kilometreillä ei tänään pääse rehentelemään. Huomisen suunnitelmat on sikäli lyöty lukkoon, että varasin kolmen yön majoituksen Onederz Khmer Housesta Siem Reapista, joka tulee olemaan tukikohtani Angkor Watin pällistelyyn. Sinne ajelen huomenna oli kuuma tai ei. Nyt lähden etsimään kyliltä ruokaa.
Palaillaan!
-J-
Aamulla laiskotti. Nukuin parhaimmalla patjalla pitkään aikaan ja sikeästi kuin tukki. Heräillessäni laskin, että Angkor Watiin olisi n. 160 kilometriä, joka olisi periaatteessa ajettavissa päivässä. Ei taida kuitenkaan jaksaa. Ehkä kahdessa, 80 per päivä? En tiedä. Olisko kuuskyt tänään ja loput huomenna..? Hyvä ajatus! Poistin kännykästä herätyksen ja käänsin kylkeä.
Heräsin aamupalalle vasta seitsemältä ja olin siinä vaiheessa missannut jo tunnin tehokasta ajoaikaa. Näytin taas olevan hotellin ainoa asiakas ja sainkin aamupalalla ensiluokkaista palvelua kun eteeni kannettiin kananmunia ja paahtoleipää oikein monen tarjoilijan voimin. Sitten kumarreltiin ja kyseltiin, että miten se ruoka maistui? Kiittelin kovasti ja poistuin ruokasalista kuin suurempikin kuuluisuus.
Olin lukinnut pyöräni hotellin pihalle, minne suunnistin laukkuineni. Pyörä oli hävinnyt.
Tuijotin hetken epäuskoisena seinustaa, mihin olin kulkuneuvoni jättänyt. Tähänkö tämä lysti loppui? Kuitenkin jo ennen suuremman paniikin syntymistä iloinen respamies kantoi pyöräni varastosta ja kertoi, että oli halunnut lukita sen sisälle. Huojentuneena jatkoin henkilökunnan kiittelyä samalla sadatellen mielessäni, että miksen lukinnut sitä rungosta tolppaan kuten yleensä? Vihdoin pääsin maantielle hotellista, missä oli jopa vähän liiankin hyvä palvelu.
 |
| Ai täällä tasaista? 500 metriä korkea kukkula näytti lakeuden keskellä melko massiiviselta. |
 |
| Alkumatkalla tienvarsia reunustivat puut, jotka antoivat mukavaa lisävarjoa. |
Ja ovathan he nähneet paljon. Etenkin tässä maassa, jonka lähihistoria on lievästi sanottuna murheellinen. 70-luvulla Pol Potin ja punakhmerien johtamissa sosialistisissa "uudistuksissa", joita myös kansanmurhaksi kutsutaan, kuoli miljoonia kambodzalaisia. Jokainen voi lukea siitä aiheesta lisää vaikka netistä jos haluaa, minä yritän keskittyä Kambodzan positiivisempaan puoleen. Tosin historian tunteminen auttaa siinäkin hommassa.
Yhdentoista maissa lämpötila oli jo pitkästi yli kolmenkympin ja saavuin Morealin pikkukylään. Helle nitisti suomipojan kioskinpenkille, missä hetken asiaa pohdittuani päätin ottaa kylän majatalosta huoneen. Kahdella kympillä (USD) sain sängyn ja ilmastoinnin siististä huoneesta. Suihkukin on. Hinnat tuntuvat toki vähän kohoavan Siem Reapin lähestyessä.
Eli kilometreillä ei tänään pääse rehentelemään. Huomisen suunnitelmat on sikäli lyöty lukkoon, että varasin kolmen yön majoituksen Onederz Khmer Housesta Siem Reapista, joka tulee olemaan tukikohtani Angkor Watin pällistelyyn. Sinne ajelen huomenna oli kuuma tai ei. Nyt lähden etsimään kyliltä ruokaa.
Palaillaan!
-J-
Tänään: 58 km
Yhteensä: 1495 km
Kommentit
Lähetä kommentti