Toiseen maailmaan

PHUMI MOREAL - SIEM REAP

Olin samaan aikaan hereillä naapuruston kukkojen kanssa, jotka aloittivat metelöintinsä hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Olin vakaasti päättänyt, että tänään ei helle haittaa vaan olen jo pitkällä ennen kuin muuttuu tukalaksi.

Lähtöä tosin hidasti se, että majatalon aita oli lukossa ja portinvartija nukkumassa. Aikani huhuiltuani uninen isäntä päästi minut tien päälle. Kello oli kuusi.

Aamu oli pilvinen ja pyörä kulki hyvin. Kauppiaiden heräillessä ostin pientä aamupalaa kioskeista ja jatkoin leppoista ajelua kohti Svay Leun pikkukylää.

Kylän tienoilla tunsin ilman muuttuvan kosteammaksi ja samalla tienvarret rehevöityivät ja puut kasvoivat silmissä. Kuivuus näytti väistyvän ja maaperä muuttuvan sellaiseksi, että kojuista sai nyt banaania ja maissia, josta tulikin tämän päivän hittituote. Kolmannen maissintähkän jälkeen tärkkelys tuntui siivittävän minut uuteen vauhtiin.

Maissintähkät tuodaan pellolta tienvarteen ja keitetään nuotiolla ohikulkijoille myytäviksi.

Erittäin makeaa ja tuoretta, itse kaipaisin ehkä vähän suolaa pintaan.

Ajamani tie yhtyisi päätiehen Dam Daekissa, jolloin reitille Siem Reapiin tulisi turha mutka. Paperikartasta loppui mittakaava mutta kännykkä näytti, että nyt olisi hyvä sauma oikaista. Niinpä lähdin pienille poluille.

Linssilude.

Se olikin päivän paras päätös, sillä samalla kun pääsin yhtäkkiä tien vallanneista turistibusseista eroon, löysin täydellisen maastopyöräreitin rehevöityvässä viidakkomaisemassa. Aurinkokin meni pilveen kuin ilmoittaakseen, että ajele ihan rauhassa vain...

Reitti taisi olla muidenkin pyöräilijöiden tiedossa kun jo muutaman mutkan takaa ilmestyi tämä hollantilainen pariskunta. Matkalla Phnom Penhiin ja sieltä lentäen kotiin.

Joskus tapaa myös tällaisia ekstremistejä, jotka liikkuvat näillä teillä MAANTIEPYÖRÄLLÄ! Ranskalaismies oli tullut varta vasten johonkin juoksutapahtumaan temppelialueelle Vietnamista, missä odottavalle vaimolleen hän oli luvannut olla kotona perjantaihin mennessä. On kuulemma niin kiire, että maastopyörä olisi ollut huono valinta. No huh huh... 😮

Kun putkahdin päätielle parisenkymmentä kilometriä ennen Siem Reapia oli kuin olisin tullut täysin toiseen Kambodzaan. Tie leveni, päällyste parani ja liikenne alkoi ruuhkaantua. Jokaisessa ohi ajavassa mopotaksissa näytti istuvan turisti, eikä tienvarsilta enää huudeltu helouta. Kaupat ja hotellit suurenivat ja tarjonta laajeni. Olin tulossa Kambodzan neljänneksi suurimpaan kaupunkiin, joka eli turismista. Ja sen kyllä huomasi.

Katutemppelikaupasta ei kimallusta puutu.

Kurvasin pyöräni kaupungin ytimeen ja menin syömään, kuinkas muutenkaan. Terassilla hotkiessani kambodzalais-länsimaalais-meksikolaista hampurilaistani huomasin, että kerjäläisiin täällä saa ainakin tottua.

Vajaan tunnin aikana elämäntarinaansa kävi selvittämässä minulle kolme eri sotaveteraania, joista yhdeltä puuttui käsi olkapäästä asti, toiselta molemmat ranteista ja kolmas oli sokea. Minulta ei vielä lantteja herunut mutta kyllä miehet noilla tarinoilla varmasti leipänsä tienaavat. Moni turisti näytti lompsaansa kaivelevan.

Brittinuoriso poseeraa ennen bileitä.

Nyt olen hotellihuoneeni saanut ja todennut että täällä ovat jopa saippuat temppelin muotoisia. Pari seuraavaa päivää näyttävät onko tämä homma vain yhtä suurta hypetystä vai onko kambodzalaisilla jotain, mistä suomijunttikin voi vaikuttua.

Mukavaa sunnuntaita!!

-J-

Tänään: 106 km.

Yhteensä: 1601 km.