Ihme homma

AJATTELIN KYLLÄ USKOVANI, ETTÄ KUVITTELEMANI LUULOT MATKASTA OLISIVAT TOISIN...

Terveisiä vaan äidinkielenopettajalle. 😆

Päätin vielä palata aiheeseen, josta jo kerran kirjoitin. Nimittäin siitä kuinka paljon matkalla on ollut ihmeteltäviä asioita ja nopeita hetkiä, jotka saavat pysäyttämään pyörän ja toivomaan, että ehtisi kaivaa kameran esiin. Monet ihmetykset ovat olleet sekunnissa ohi kuten vaikka lepakon lento luolassa, jotkut taas asioita, jotka kuvitteli tänne lähtiessään aivan toisenlaisiksi.

Joten päivitelläänpä vielä kerran ihan huolella. Tässä ne ovat:


IHMEELLISTEN ASIOIDEN TOP 10

1. Maxx 👍

Paras polkupyörä, jonka olen omistanut. En olisi uskonut selviytyväni ilman minkäänlaisia teknisiä ongelmia pyörääni liittyen mutta niin vain kävi, että sain keskittyä pelkästään ajamiseen. Renkaat olivat myös erinomaiset: reikiä nolla. Matka olisi hidastunut huomattavasti jos kulkuneuvo olisi vaatinut korjauksia, joita ihan joka kylältä ei olisi edes saanut.

Jos etsitte laatupyörää, menkää tänne ja tilatkaa: www.maxx.de  Kaiken lisäksi toimitus oli nopea. Sain pyöräni viikossa kotiovelle.


2. Aurinko (sekä 👍 että 👎)

Kaikkihan sen tietävät, että kuuma täällä on. En vaan ollut tajunnut kuinka kuuma. Tiesin pystyväni ajamaan helteellä mutta lämmön noustessa yli 35 asteen huomasin, että rajat alkavat tulla vastaan. Etenemisestä keskipäivällä tuli niin hidasta ja vaivalloista, että aikaiset aamutunnit oli pakko käyttää tehokkaaseen polkemiseen.

Kuumuuteen tottuu hitaasti ja maantiellä suoraa auringonpaistetta on vaikea paeta. Keinoiksi paahdetta vastaan jäävät vaatetus, rasva, vesi ja täällä Thaimaassa: 7-Elevenin kioskit. Sinne astuessaan tuntee menevänsä kuin jääkaappiin, joten taukopaikkoina ne olivat loistavia.


3. Liikenne (minun kokemukseni 👍, muuten ehkä 👎)

Kaaottista kaikkialla missä liikuin ja olin varma, että jos en itse onnettomuuteen joudu niin ainakin joudun sellaista todistamaan.

Mutta ei. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, en edes "läheltä piti"-tilanteita nähnyt. Varmaankin tuuria koska tilastot kertovat karua kieltään etenkin Thaimaan liikenteestä. Vuosittain tämän maan teillä kuolee 26000 ihmistä, joista 19000 on mopolla tai moottoripyörällä liikkuneita. Thaimaa onkin maailman toiseksi vaarallisin maa liikkua tiellä millään kulkuneuvolla, joten kai tässä pitäisi olla tyytyväinen, että ylipäänsä on hengissä.


4. Turvallisuus 👍

Jos joku ehdottaisi nyt ylimääräisten lukkojen tai hälyttimien ottamista mukaan, jättäisin ottamatta. Täällä ovat kaikkien tavarat levällään, ovet auki ja kuitenkin luotto tallella siihen, ettei niitä kukaan ota. Samaan turvallisuudentunteeseen uppoutuu vähitellen itsekin enkä enää esimerkiksi kauppaan pyöräiltyäni lukitse pyörääni kuten Suomessa.

Ehkä pitäisi. Tuuria on ollut varmaan tässäkin asiassa. Enemmän olen huolissani omaisuudestani turistikohteissa ja suurkaupungeissa, minne pesiytyvät myös varkaat.


5. Koko ajan verkossa 👍

En olisi uskonut pystyväni suunnistamaan puhelimella, kirjoittamaan blogia tai selaamaan nettiä paria poikkeusta lukuunottamatta TAUOTTA. Nettipuhelut Suomeen toimivat lähes mistä metsiköstä tahansa ja prepaid-liittymien sekä sim-korttien vaihtaminen uudessa kohdemaassa on helppoa kuin mikä. Kai sitä on vaan katsottava peiliin ja todettava: "Tervetuloa nykyaikaan, kalkkis!"


6. Kuona, jäte, saasta ja roskat 👎

Vietnamilainen luonnonpuisto

Etenkin köyhimmät maat, Laos ja Kambodza ovat niin täynnä roskaa, että sitä on ollut vaikea ymmärtää. Tienvarsilla lojuu kaikkea aina vuohenraadoista kotitemppeleihin ja hajut ovat sen mukaiset. Turistikohteiden ympäristöt on tietenkin siivottu mutta vain "maton alle" eli pois silmistä. Roskaisuuteen turtuu ja pakkohan se on hyväksyä näiden maiden ominaisuudeksi. Muovin määrä surettaa mutta minkäs teet, ei täällä ketään kiinnosta.


7. Angkorin koko (👍, tiukalla aikataululla 👎)

Yhdellä sanalla sanottuna: valtava. Jos olet aikeissa tutustua päivässä Angkoriin, unohda koko juttu. Viikko on jo parempi. Ajan lisäksi siellä tarvitaan paljon vettä, hyvät kengät ja kärsivällisyyttä turistivirrassa.


8. Bangkok (👍 ja 👎)

Thaimaan pääkaupunki on täysin käsittämätön. Tuntui siltä, että koko kaupunki on tungettu niin täyteen kaikkea, että se tuntui kiehuvan yli. Hajoavan liitoksistaan. Kukaan ei tiedä millainen hallitsemattomasti kasvava kaupunki on kymmenen vuoden kuluttua tai missä sen keskusta silloin on. Hirvittävästi ihmisiä, meteliä, loistavaa ruokaa ja kaikkea mitä voi kuvitella sullottuna helteisen saastepilven alle.

Ei sitä pysty kunnolla kuvailemaan, siellä kannattaa käydä. Luulen, että Bangkok on kaupunki, johon joko rakastuu tai sitten yksi kerta riittää. Minulla se oli jälkimmäinen.


9. Thaimaan junat 👍

Helppoja jopa pyörän kanssa, täsmällisiä ja lähes ilmaisia. Loistava liikenneväline, jonka pääratoja en harmikseni päässyt ajelemaan pidempiä matkoja. Matkaidea ehti tietenkin jo syntyä: junaillen Thaimaan läpi. Toteutettavissa myös perheen kanssa. Seuraava blogi tulee sitten sieltä! 😉


10. Blogi 👍

Tarinaa, jonka alun perin ajattelin pienen piirin matkakertomukseksi, lähinnä matkapäiväkirjaksi itselleni, on käynyt lukemassa mykistävä määrä ihmisiä. Koska en ole mikään kirjailija, moinen huomio vetää hiljaiseksi. Samalla kun tunnen kiitollisuutta se hirvittää koska mitä enemmän tätä on luettu, sitä suuremmaksi velvollisuudekseni olen kokenut reaaliaikaisen päivittämisen ja mahdollisimman järkevät jutut.

Aina se ei ole ollut helppoa. Tiukan pyöräilypäivän jälkeen jutun juuri saattaa olla piilossa.

Mutta silloin kun on saanut mukavaa palautetta täysin tuntemattomilta ihmisiltä, joista osa on vielä saanut itselleen jotain hyötyäkin tästä tarinasta, olen tuntenut itseni onnistuneeksi. Ja jos joku tämän blogin rohkaisemana lähtee pyöräretkelle, se on siinä. Tehtävä suoritettu!

Yksin matkustaessani kirjoittamisella on ollut myös terapeuttinen vaikutus. Tänne on päässyt purkamaan kokemuksensa. Kun tilastoja katsellessaan huomaa, että tätähän lukee joku, siitä saatu voima tien päälle on valtava. Ihan kuin olisi porukkalenkillä ja peesailisi vaan! 😀

Kiitos teille!


Että sellaista, kylläpä tulikin taas ihmeteltyä. Pimeys on laskeutunut Koh Lantalle mutta mökkikylän rantabaarissa näyttää olevan iloinen tunnelma. Saksalaisporukka on juuri majoittunut ja ilmeisesti loma aluillaan. Bilemeininkiin saattaa osaltaan vaikuttaa ringissä kiertävä sätkä, mikä tuoksusta päätellen ei olekaan mitään perusröökiä...

Minä ryömin mökkiini, missä on niin ohuet seinät, että meri kuuluu sisälle asti. Huomenna sooloilen viimeisen päivän itseni seurassa ja alan asennoitumaan erilaiseen elämään.

Huomiseen!

-J-