Mites meni noin niinku omasta mielestä..?

Vietnamilainen "turvaistuin"

Matkan suurimmat tavoitteet tuli saavutettua, mistä tietysti olen enemmän kuin tyytyväinen. Matkalla oli sudenkuoppia, joihin olisin saattanut tipahtaa ennen kuin lukkopolkimet olisivat auenneet. Ne on nyt ohitettu ja voin huokaista helpotuksesta.

Tänään tallatessani edestakaisin Long Beachia aloin miettiä juttuja, joita olisin voinut tehdä toisin. Tärkeintä tietysti oli, että terveys ja omaisuus olivat tallella mutta parannettavaa löytyy aina. Lähinnä pientä säätöä, jolla kuitenkin tien päällä saattaa olla suurempi merkitys.


VÄHEMMÄN TAVARAA

Loppua kohden pyörälaukkuni alkoivat pullistella kamaa, jolle ei ollut enää mitään käyttöä. Niin tulee varmasti useimmilla matkoilla käymään mutta olisin voinut ottaa vähemmän vaatetta ja jättää pois aikaisemmin mainitsemani turhakkeet. Ostoksia tulee tehtyä saletisti, joten vajailla laukuilla kannattaa lähteä matkaan.

LYHYET PÄIVÄMATKAT

Maksimissaan satanen päivässä. Muutamana päivänä ahnehdin ja se kostautui illalla. Pyöräilijöitä on moneen lähtöön mutta minä arvostan vapaa-aikaa iltapäivisin, jolloin voi tehdä huoltoa tai olla vaan ja relata.

TÄRKEIMMÄT VARUSTEET MUKAAN JO SUOMESTA

Myös vaatteet. Täydennystä voi tehdä paikan päällä mutta välttämättömyyksien löytäminen kohteessa voi olla vaikeaa. Vaatteiden osalta kannattaa muistaa myös aasialaisten pieni koko.

MUISTA NAUTTIA!

Jos satulassa on vaikea päivä tulee helposti unohdettua, että tällaiset matkat ovat ainutlaatuisia. Kylmästä ja sateisesta aamusta vietnamilaisessa korvessa saattaa olla vaikea löytää äkkiseltään mitään hyvää, mutta aina voi yrittää!

ENEMMÄN KUVIA

Vaikka otinkin niitä paljon, olisi pitänyt ottaa vielä enemmän. Kameran pitäisi olla nopeasti saatavilla ja joka tilanteeseen kannattaisi mennä kamera edellä. Toki hienovaraisesti mutta kuitenkin. Kotona kuvien arvo nousee ja kokemuksiin voi palata aina uudelleen.

Long Beach aamulla

VOIN SUOSITELLA!

Näistä asioista huolimatta voin sanoa tehneeni lähes täydellisen pyöräretken, joka omalla kokemuslistalla nousee unohtumattomimpien asioiden joukkoon. Nyt olisi helppo hehkuttaa sitä maailman parhaaksi tavaksi matkustaa mutta eihän se kaikille sitä ole. Eikä pidä ollakaan.

Olen antanut ilmi oman mielipiteeni massaturismista ja pakettimatkoista mutta onhan niissä hyvätkin puolensa. Jokainen valitsee juuri itselleen sopivan matkan ja ammentaa siitä omat kokemuksensa eikä siihen ole kellään nokan koputtamista.

Käytän kuitenkin tilaisuuden hyväkseni ja kerron, miksi kannatti matkustaa omatoimisesti polkupyörällä. Ja kaiken lisäksi yksin.

Kahvintiputtelua Laosin rajalla.

Suurimman hyödyn huomaa kun on yksin vieraassa maassa, missä kukaan ei ymmärrä sinua etkä sinä heitä. Olisi pakko löytää ruokaa ja paikka yöpyä. Silloin on ainoastaan omasta ongelmanratkaisukyvystä kiinni kuinka selviää niin, että pystyy taas etenemään seuraavan päivän polkupyörällä. Kun näistä perustavanlaatuisista ongelmista selviää, saa sellaiset "kiksit", että tietää selviävänsä mistä tahansa.

Toinen asia on yksinäisyys, mitä moni saattaa kavahtaa mutta mistä löysin myös hyviä puolia. En ole ollut erossa tyttärestäni näin kauan koko hänen elämänsä aikana enkä voi sanoa ikinä tunteneeni ikävää, sanan varsinaisessa merkityksessä. Nytpä tiedän mitä sekin on. Samalla yksinäisyyttä voi hyödyntää järjestelemällä asioita päässään uuteen tärkeysjärjestykseen, joka myös on tämän matkan parhainta antia.

Alkaa nähdä elämänsä uusin silmin.

Käytännössä yksin matkustaminen on siksikin helpompaa, ettei tarvitse tehdä kompromisseja vaan voi tehdä täysin oman päänsä mukaan. On tilivelvollinen ainoastaan itselleen tehdyistä päätöksistä. Ihmisellä on kuitenkin luontainen tarve jakaa kokemuksensa ja välillä olisin kaivannut pyöräilykaveria.

Onneksi oli blogi! 😀

Siitä ja muista tämän matkan ihmeellisyyksistä huomenna lisää. Nyt on lähdettävä pyykkitupaan. Hikistä pyykkiä syntyy tällä maailmankulmalla ihan tolkuttomasti...


-J-