No nyt mentiin metsään ihan huolella...
KHURA BURI - KHAO SOK NATIONAL PARK
Kyllä se vaan niin on, että tämän pyöräilijän moottori kehrää parhaiten jos tankkaa aamulla munia ja pekonia. Siihen kun vielä lisää muutaman kupin kahvia ja lautasellisen erilaisia hedelmiä niin voi oikeastaan skipata koko lounaan. Tänään poljin melkein perille asti ajattelematta ruokaa, mikä on jo aika ihmeellistä. Juomaa kului kyllä senkin edestä.
Bungalowissa oli uni maistunut eikä hyttysistäkään ollut riesaa, joten silmät olivat paremmin auki kuin eilen. Rullailin ensimmäiset 38 kilometriä tauotta ja pääsin nelostiestä eroon. Käännyin kohti Khao Sokin kansallispuistoa tielle 401.
Vaikka tie oli pienempi myös pientareet kapenivat ja ajamisesta tuli tarkempaa hommaa. Liikennemäärät eivät silti vähentyneet koska reitti yhdistää rannikot ja sen lisäksi turistien matka kansallispuistoalueille kulkee tätä tietä. Ajolinjat oli valittava tarkkaan ja meno muuttui stressaavaksi.
Kurvasin banaanikioskin kylkeen ja ostin paistettuja banaaaneita juoman kera. Vastakkaisesta suunnasta alkoi kuulua huutoa ja näkyä heilutusta mutta ihan heti en käsittänyt mitä sieltä oli tulossa.
Hollantilaisperhe oli lähtenyt Kiinasta ja olivat matkalla Balille. Siellä olisi oltava kuulemma viimeistään toukokuussa koska poikien tauolla oleva koulunkäynti pakottaisi perheen takaisin kotiinsa. Vanhemmat olivat opettajia itsekin mutta vahvasti sitä mieltä, että pojille on tässä matkassa koulua kerrakseen.
Pikkumiehet istuivat tyytyväisinä edessä ja polkivat silloin kuin jaksoivat. Isänsä mukaan voisivat jaksaa enemmänkin, pyörät kun painoivat paljon (minkä voin hyvin kuvitella) ja jyrkimmissä mäissä oli ollut ongelmia. Pojat joutuivat silloin tällöin kävelemään painon vähentämiseksi. Nyt heillä oli äänikirjahetki - osa päivän rutiinia.
En voinut kuin ihmetellä perheen positiivisuutta ja iloisuutta matkanteossa. Menivät kuulemma lasten ehdoilla lyhyitä, viidenkympin päivämatkoja. Oli niin paljon muutakin tekemistä rantareiteillä. Minulla olisi ollut satoja kysymyksiä lisää mutta toivotin hyvää matkaa ja päästin perheen jatkamaan verkkaista matkaansa. Siinäpä idea lapsiperheille! Itse otan asian puheeksi pikimmiten... 😉
KHAO SOK
Tankkasin, melkein pudotin kissan pakastealtaaseen ja aloitin julmetun kiipeämisen kohti kansallispuistoa. Ylämäki vuorille oli niin piinaavan pitkä, että oikeasti olin jossain vaiheessa huolissani pumppuni kestävyydestä. Hiki kasteli pyörän ja kirveli silmiä. Taas tuli todistettua, että kioskitauko kannattaa pitää AINA kun on vähänkään sellainen olo. Jos en olisi sitä mäen alla pitänyt, en olisi päässyt ylös.
Alamäki oli yhtä huima kansallispuiston risteykseen, mistä alkoi parin kilometrin pätkä rahanvaihtopisteitä, baareja, ravintoloita, hierontapalveluita, hotelleita, minimarketteja, nahkansa polttaneita länsimaalaisia ja kaikkea muuta aiheeseen liittyvää. Turismin koko kirjo.
Kansallispuisto on kuitenkin rankattu korkealle monellakin asteikolla, joista voin vaikka kirjoitella huomenna. Tai voittehan te katsoa netistäkin. Minä en ehdi selittää sillä nyt pukkaa kiirettä.
Tunnin päästä alkaa yövaellus viidakossa. Sitten unta kuulaan majatalossa, mistä sain ison huoneen tingittyyn hintaan kolmeksi yöksi. Aamulla lähtö päivän mittaiselle retkelle Cheow Lanin järvelle. Turistihommia, turistihommia!
Pyöräily jatkuu sunnuntaina. Hollantilaisten tapaaminen sai minut muuttamaan loppumatkan reittiä, siitä lähipäivinä lisää...
-J-
Kyllä se vaan niin on, että tämän pyöräilijän moottori kehrää parhaiten jos tankkaa aamulla munia ja pekonia. Siihen kun vielä lisää muutaman kupin kahvia ja lautasellisen erilaisia hedelmiä niin voi oikeastaan skipata koko lounaan. Tänään poljin melkein perille asti ajattelematta ruokaa, mikä on jo aika ihmeellistä. Juomaa kului kyllä senkin edestä.
Khura Burissa oli panostettu ruokaan mikä näkyi jo siinäkin, että illallisella oli sekä paikallisia että turisteja. Yksinkertaista mutta erittäin hyvää thai-ruokaa ja monipuolinen aamiainen. |
Bungalowissa oli uni maistunut eikä hyttysistäkään ollut riesaa, joten silmät olivat paremmin auki kuin eilen. Rullailin ensimmäiset 38 kilometriä tauotta ja pääsin nelostiestä eroon. Käännyin kohti Khao Sokin kansallispuistoa tielle 401.
Lisää moskeijoita. |
Vaikka tie oli pienempi myös pientareet kapenivat ja ajamisesta tuli tarkempaa hommaa. Liikennemäärät eivät silti vähentyneet koska reitti yhdistää rannikot ja sen lisäksi turistien matka kansallispuistoalueille kulkee tätä tietä. Ajolinjat oli valittava tarkkaan ja meno muuttui stressaavaksi.
Kurvasin banaanikioskin kylkeen ja ostin paistettuja banaaaneita juoman kera. Vastakkaisesta suunnasta alkoi kuulua huutoa ja näkyä heilutusta mutta ihan heti en käsittänyt mitä sieltä oli tulossa.
Hollantilaisperhe oli lähtenyt Kiinasta ja olivat matkalla Balille. Siellä olisi oltava kuulemma viimeistään toukokuussa koska poikien tauolla oleva koulunkäynti pakottaisi perheen takaisin kotiinsa. Vanhemmat olivat opettajia itsekin mutta vahvasti sitä mieltä, että pojille on tässä matkassa koulua kerrakseen.
Pikkumiehet istuivat tyytyväisinä edessä ja polkivat silloin kuin jaksoivat. Isänsä mukaan voisivat jaksaa enemmänkin, pyörät kun painoivat paljon (minkä voin hyvin kuvitella) ja jyrkimmissä mäissä oli ollut ongelmia. Pojat joutuivat silloin tällöin kävelemään painon vähentämiseksi. Nyt heillä oli äänikirjahetki - osa päivän rutiinia.
En voinut kuin ihmetellä perheen positiivisuutta ja iloisuutta matkanteossa. Menivät kuulemma lasten ehdoilla lyhyitä, viidenkympin päivämatkoja. Oli niin paljon muutakin tekemistä rantareiteillä. Minulla olisi ollut satoja kysymyksiä lisää mutta toivotin hyvää matkaa ja päästin perheen jatkamaan verkkaista matkaansa. Siinäpä idea lapsiperheille! Itse otan asian puheeksi pikimmiten... 😉
Ja taas joku nosti kissan pöydälle, korissa tällä kertaa. Näyttää muuten ihan siltä kuin kamerani olisi myös pakkasessa! 😁 |
KHAO SOK
Tankkasin, melkein pudotin kissan pakastealtaaseen ja aloitin julmetun kiipeämisen kohti kansallispuistoa. Ylämäki vuorille oli niin piinaavan pitkä, että oikeasti olin jossain vaiheessa huolissani pumppuni kestävyydestä. Hiki kasteli pyörän ja kirveli silmiä. Taas tuli todistettua, että kioskitauko kannattaa pitää AINA kun on vähänkään sellainen olo. Jos en olisi sitä mäen alla pitänyt, en olisi päässyt ylös.
Jyrkänteet, joiden reunalle pääsee autolla ovat Aasiassa tämän näköisiä. |
Vihdoin alamäki! Ai käytä pientä vaihdetta!? En varmaan käytä... |
Alamäki oli yhtä huima kansallispuiston risteykseen, mistä alkoi parin kilometrin pätkä rahanvaihtopisteitä, baareja, ravintoloita, hierontapalveluita, hotelleita, minimarketteja, nahkansa polttaneita länsimaalaisia ja kaikkea muuta aiheeseen liittyvää. Turismin koko kirjo.
Tää on hyvä! Huomenna käyttöön. |
Kansallispuisto on kuitenkin rankattu korkealle monellakin asteikolla, joista voin vaikka kirjoitella huomenna. Tai voittehan te katsoa netistäkin. Minä en ehdi selittää sillä nyt pukkaa kiirettä.
Tunnin päästä alkaa yövaellus viidakossa. Sitten unta kuulaan majatalossa, mistä sain ison huoneen tingittyyn hintaan kolmeksi yöksi. Aamulla lähtö päivän mittaiselle retkelle Cheow Lanin järvelle. Turistihommia, turistihommia!
Pyöräily jatkuu sunnuntaina. Hollantilaisten tapaaminen sai minut muuttamaan loppumatkan reittiä, siitä lähipäivinä lisää...
-J-
Tänään: 76 km
Yhteensä: 2737 km
Moi Jarkko!
VastaaPoistaKiitos hienosta palkinnosta,perille tuli!😃
Mukavaa loppu -reissua!🚴♂️
Ole hyvä! Vähän epäilin, että jääkö tulematta koska kukaan ei tiennyt montako postimerkkiä kuoreen kuuluu laittaa... 😁
PoistaHyvin tuli perille!😃👍
Poista