Noustaas taas!

NUMPHUNG RESORT - SAB ANANTA RESORT (NELOSTIEN VARRESSA)

Thaimaassa riittää palvelualttiutta jopa puoli seitsemältä aamulla kun olin sanonut lähteväni tien päälle. Aamiainen odotti allaskatoksessa ja siitä olikin tehty tällä kertaa niin tuhdin kokoinen, että ennen puoltapäivää ei tarvinut syödä mitään muuta. Maha jopa vähän liiankin täynnä kananmunaa, riisiä ja kahvia ohjailin itseni muun liikenteen joukkoon.


Chumphonin jälkeen olin saapumassa Etelä-Thaimaahan ja erilaisten turistikohteiden mainokset lisääntyivät myös valtatiellä.

AH 2 aamutuimaan.
Vihdoin pois rekkojen joukosta!

Thaimaalaiset ovat ahkeria punnitsemaan itseään. Yhdellä bahtilla voi jokaisen 7-Elevenin ovensuussa mittauttaa painonsa ja tehdä hyviä valintoja kauppaan mennessään. Ja nämä koneet ovat kovassa käytössä! Harmi vaan, että kyseisen ketjun valikoima on kovin hiilihydraattipitoinen...


Aamu oli utuinen mutta ennustin lämpötilan nousevan vauhdilla auringon mukana. Piennar oli leveä ja lisääntyvästä liikenteestä huolimatta sain ajamiseen hyvän tuntuman. Tien numero 4006 risteyksessä, joka veisi minut Thaimaan länsirannikolle, olin jo yhdeksältä ja tyytyväisenä nopeasta aloituksesta palkitsin itseni 7-Elevenin donitseilla ja jääkahvilla. Aamu oli alkanut hyvin.

Tunnelma latistui vain parisataa metriä risteyksestä kääntymisen jälkeen, missä jouduin todistamaan Aasian huonoja puolia. Tien varressa oli auto, jonka lavan kehikkoon oli kahlehdittu neljä isokokoista apinaa. Yhtä apinoista ilmeisesti auton kuski hakkasi nyrkillä päähän apukuskin katsellessa vierestä. Eläinparka yritti puolustautua parhaansa mukaan mutta alakynnessähän se tietysti oli.

Tyrmistyin näkemästäni sen verran, etten osannut muuta kuin huutaa hakkaajalle ja näyttää hänelle muutamaa selkeää käsimerkkiä, jotka nähdessään hän homman lopettikin mutta näytti samalla yhtä ilmeetöntä naamaa kuin olisi ollut perunoita kuorimassa. Kiukkuisena jatkoin matkaa ja mietin, että olisikohan viesti mennyt paremmin perille samoilla keinoilla, joita mies käytti apinaan. Tuskinpa sekään olisi eläinparan päivää pelastanut.

Kaikkihan toki tietävät, että Aasiassa eläimiä kohdellaan julmasti ja eurooppalaisena sitä on vaikea käsittää. Jokainen tänne tuleva turisti voi kuitenkin vähän yrittää vaikuttaa ja miettiä, mitä haluaa nähdä. Epäilen, että kyseiset apinatkin olivat menossa turistikohteisiin näytille ja päätinkin taas entistä painokkaammin, että meidän perhe ei enää maksa bahtin bahtia apinafarmeista, norsusafareista tai mistään, missä villieläimiä on riistetty turismin käyttöön niiden oikeasta elinympäristöstä.

Ugh, olen puhunut.


Käärmehedelmiä sai nyt tienvarresta.


Tie 4006 lähti kohti Andamaanienmerta ja samalla sukelsi tihenevään viidakkoon. Alun tietyöpätkät säikäyttivät mutta onneksi eivät jatkuneet kuin muutaman kilometrin verran. Puut alkoivat kurotella oksiaan tien päälle ja piennarten hoitaminen osoitti merkityksensä. Ympäröivä kasvusto olisi muuten tukkinut tien nopeasti.







Ja sitten alkoivat nousut, laskut ja tiukat kurvit jyrkänteiden reunoilla. Oli taas mukava päästä mäkiselle tielle etenkin kun maasto oli enemmänkin kumpuilevaa kuin vuoristoista. Tiukkoja nousujakin toki oli ja välillä käytiin ihan ykkösvaihteella.


Päivän reittiä hyvin kuvaava merkki.

Kumipuuviljelmillä kävin pällistelemässä puita, joista valutettiin lateksia kuppeihin. Saostuneet lateksipallot vulkanoidaan ja siitä syntyy kumia. Suurin osa luonnonkumista päätyy kuulemma autojen renkaisiin. 




Phaton pääkadulla lounastin ja karttaa tutkiessani päättelin, että meren rantaan on pakko olla pitkä alamäki. Nousua oli kuitenkin kertynyt tasaisesti aamupäivän aikana. Lämpötila oli nousussa vaikka puolipilvisyys helpottikin olemista. Ylämäet silti jatkuivat ja hiki virtasi. Vaihteiden vaihdosta tuli hankalaa kun aurinkorasvan ja hien liukastama kääntökahva oli kuin saippua.


Kambodzan pistävä pölyisyys oli vain kaukainen muisto.

Roadkill. Tienvarsilla tapaa epäonnisia eläimiä, jotka ovat joutuneet renkaiden alle.


Ja tulihan se sieltä viimein! Huikea lasku tielle numero neljä oli niin pitkä, että pääsin uuteen nopeusennätykseeni tällä matkalla: 64 km/h. Päätien risteyksessä luin ensimmäiset opasteet kaupunkiin nimeltään "Phuket" ja siinä samassa tämänkin matkan loppuminen konkretisoitui. On sinne kuitenkin vielä matkaa.


Aasialainen "lämminvesilaite", jonka tulisi tuottaa suihkuun lämmintä vettä. Joskus toimii, joskus ei. Tänään oli se ei.





Vuokrasin itselleni mökin tienvarren lomakylästä ja joku lähti kuulemma juuri hakemaan ruokaa kaupungista. Keittiö on remontissa. Saapa nähdä mitä sieltä tulee!

Huomiseen!

-J-



Tänään: 110 km
Yhteensä: 2563 km

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pykälää isompi vaihde

Hanoi - Hoa Binh

Hymyjen maa