Pyöräilyä parhaimmillaan

CHA-AM - LITTLE HOME BEACH (JOSSAIN MEREN RANNALLA)

Olen huomannut että useat tämän blogin tekstinpätkistä meinaan aloittaa fraaseilla "En olisi ikinä uskonut, että...", "Ihme kyllä, mutta..." tai "Olin kuvitellut, että..."

Pitäisiköhän jo lopettaa tämä päivittely ja herätä todellisuuteen.

Ensinnäkin, mikään päivä täällä ei ole eikä tule olemaan sellainen miksi sen etukäteen ajattelisi. Aasiassa pyöräily on suomalaiselle täyttä yllättävyyttä vuorokauden ympäri. Jos sitä jää ihmettelemään, ei muuta ehdi tehdäkään.

Toiseksi, asioita ei näköjään pysty hahmottamaan etukäteen matkaa suunnitellessaan. Ei Bangkokin kokoa eikä muitakaan määriä tai laajuuksia. Lupaan vähentää päivittelyn siltäkin osin mutta sanonpahan vielä, että niin kävi taas tänään.

Cha-amia sanotaan Hua Hinin pikkuveljeksi mutta olen kyllä eri mieltä asiasta. Jos tällä vertailusteikolla jatketaan niin Cha-am on kyllä Hua Hiniin verrattuna vasta sikiö, tai oikeastaan alkio.

Aamu motarilla.

Marriott-ketjun luksusta, 220 eur./yö.

Moottoritien varrella meni koko aamu, että pääsin kaupungin ohi. Nyt ymmärrän Hua Hinin aseman sekä bangkokilaisten että länsimaisten eläkeläisten lomakeitaana. Koko neljänkymmenen kilometrin matka oli täynnä toinen toistaan hienompia hotelleja ja loma-asuntoja, joilta valuttiin pääkadulle etsimään aamiaista tai tuktuk-kyytiä. Sompailin fillarilla joukossa ja ihmettelin, etteikö tämä ikinä lopu.

Loppuihan se, dramaattisesti. Positiivisella tavalla.

Kaikki alkoi siitä kun löysin tienvarresta friteerattuja banaaneita. Loistavaa! Seuraavasta tienristeyksestä löytyi se mitä en olisi Aasiassa odottanut löytäväni:

Uusi huippukuntoinen pyörätie.

Maha täynnä banaania kruisailin onneni kukkuloilla varjoisaa pyörätietä kunnes löysin 7-elevenin, mistä sain jääkahvia ja seinästä lisää valuuttaa. Voiko tämä paremmaksi muuttua?

Kyllä voi!

Päätie kääntyi rannikolta pois ja minä puolestani rannikolle, missä tie kiemurteli metsän siimekseen. Puut toivat mukavasti varjoa ja liikenne väheni saman tien. Majoitustarjontaa oli yhä paljon mutta pienemmässä mittakaavassa. Luksusluokan majataloja, joiden sisäänkäynnit oli tehty niin houkuttaviksi, että ne melkein imaisivat ohikulkijan sisäänsä.

Kummassahan nukkuisi paremmin? Tässä vai...

...tässä? Tämä on varmaan ainakin halvempi. 

Jatkoin silti aivan meren rantaan, mistä löytyi kilometritolkulla sileää pyörätietä pelkästään minun käyttööni. Turistit eivät näyttäneet rannalla liikkuvan vaan olivat hotelleidensa suljetuilla allasalueilla. Minulle se sopi mainiosti ja ajelin kunnes tuli uimatauon paikka. Sekin ranta oli autio ja sain fiilistellä rauhassa täydellistä reitinvalintaa.

Joitain esteitä rantareitillä kuitenkin oli.

Pad Thai

Keskipäivän kuumimman ajan vietin rantaravintolan terassilla, josta voimaannuttuani jatkoin matkaani ehkä pidemmälle kuin olisi pitänyt. Khao Sam Roi Yotin kansallispuiston jälkeen majoituspaikat loppuivat kuin seinään ja aloin olla aika loppu minäkin. Vettä kului taas tolkuttomasti ja tuntui, että hikoilen sen saman tien ulos. Tienvarsikatoksen tarjoamassa varjossa suljin silmäni hetkeksi, jonka jälkeen sinnittelin merenrantaan takaisin.

Löysin ilmastoidun mökin itselleni ja painuin saman tien kylmään suihkuun. Ruokaa täältä ei saa mutta kuumuus vei ruokahalut muutenkin, joten ei sen niin väliä. Lähikioskista löysin kuitenkin nuudeleita ja majatalon isäntä lupasi järjestää vettä.

Tänään oli ensimmäinen päivä kun olisin kaivannut ajokaveria jakamaan onnistuneen mutta rankan päivän satulassa. Yksin reissaamisessa on omat hyvät puolensa mutta niin on myös kokemusten jakamisessa. Tämä foorumi toimikoon nyt kaverin korvikkeena! 😀

Huomenna jatkan etelään päätietä vältellen. Koukkaukset rantaan tosin hidastavat menoa mutta on se sen arvoistakin!

Mukavaa helmikuuta!

-J-

 Tänään: 99 km

Yhteensä: 2184 km