Satasen silee
KHAO SOK - AO LUEK
Kyllähän sen huomasi jo illalla, että majatalon vierailla on viikonloppufiilis. Kaikilla vähän Parempaa Seppälää päällä ja alakerran ravintolaan tultiin istumaan oikein huolella. Paitsi minä, joka hotkaisin iltapalani ja olin peiton alla jo yhdeksältä. Tasainen basson jytke vaivutti minut sikeään uneen.
Puoli seitsemältä aamulla olin valmiina lähtöön. Ravintola oli sen näköinen, että sieltä ei ihan heti aamupalaa heruisi. Puoliksi juotuja olutpulloja, astioita ja cocktail-laseja oli siellä täällä eikä resortinvartijana toimivan mustan koiran lisäksi näkynyt ristin sielua. Kaikki tietenkin nukkumassa. Löysin tankolaukusta pari keksiä ja vesihuikan jälkeen lähdin tielle.
Tein saman mitä monen paikallisen olen nähnyt töihin mennessään tekevän. Take-away ruokaa tienvarresta pussiin ja sopivaan paikkaan syömään. Tänään se oli törkeän hyvää kanaa, jonka rinnalla joskus mainostamani KFC-ketju kalpeni saman tien ja kylkeen pussillinen riisiä. Yritin vähän puhua thain kieltä maksaessani ja kioskin tätillä oli niin hauskaa, ettei hän meinannut tuolillaan pysyä. Parempi pysytellä englannissa. Aamupala oli niin tuhti, että pärjäsin sillä koko aamupäivän.
Aamu oli uskomatonta kyllä melkein yhtä märkä kuin taannoiset kaatosadeaamut. Uskomatonta siksi, ettei satanut. Ympäröivä sumu oli silti niin paksua, että tiivistyessään se kasteli vaatteet ja kypäränlipasta alkoi vesi tippua. Pikkuhiljaa aurinko vei voiton ja paljasti komean sademetsän tien varresta.
Vauhti oli hyvää alusta lähtien. Liikenne ei vielä häirinnyt koska hotelleilta lähdettiin nähtävyyksille vasta aamupalan jälkeen. Ajoin samaa reittiä kuin toissapäivänä patoaltaalle mennessä ja tiesin, ettei suurempia ylämäkiä ole odotettavissa. Neljänkympin kohdalla käännyin tielle numero 4118, joka veisi minut kohti rannikkoa.
Ajelin todella rauhallisesti ja räpsin kuvia sieltä sun täältä. Alamäkivoittoinen tie kiemurteli kumpuilevilla viljelysmailla ja liikenne väheni entisestään. Nautin jälleen pikkuteiden parhaimmista puolista uuden sileän päällysteen kera.
Vaihdoin myös viimeisen karttanäkymän tankolaukun kanteen. Lähes keskellä alareunassa näkyvä saaren pohjoisosa on jo Koh Lantaa, jonne päästyäni voin tästäkin kartasta luopua. Paperikarttojen suurin hyöty tällä matkalla on ollut se, että niistä saa yleiskäsityksen suunnasta ja mittakaavasta nopealla vilkaisulla. Ei tarvitse aina pysähtyä tien varteen kuten puhelimen kanssa.
Mutta siinäpä se melkein onkin. Aika on ajamassa vääjäämättä myös paperikartat roskikseen kun digiaika tuottaa jo pyöräilijällekin hyvät mahdollisuudet suunnistaa.
MAPS.ME ja Google Maps ovat vieneet minut tällä matkalla helposti pienimmillekin poluille vaikka ensiksimainittu ei olekaan niin hyvä kuin luulin.
Jos netti toimii, kuten jo melkein kaikkien teiden varsilla, käytän mieluummin Googlea. Syy on se, että MAPS.ME näyttää kaiken liian tarkasti. Jos kahdella näytöllä noita kahta vertaa rinnakkain, MAPS.ME:n näyttö on kuin kasa ompelulankaa, missä pienimmätkin polut on piirretty. Joskus hyvä, mutta yleensä liian sotkuista. Siksi Google.
Hyvissä ajoin keskipäivällä putkahdin tutulle tielle numero 4 ja pysähdyin aina niin raikastavaan 7-Eleveniin. Ilmastointi kioskeissa on väännetty melkein pakkaselle enkä lakkaa ikinä ihmettelemästä ketjun tarjontaa. Hiilihydraattimättöä löytyy joka lähtöön mutta saa sieltä toki hedelmiäkin. Esimerkiksi banaanit on pakattu Aasialaiseen tapaan muovipusseihin. Yksitellen.
Jatkoin nelostietä Ao Luekin risteyskaupunkiin, missä Krabin provinssille tyypilliset kalliomuodostelmat tuntuvat tulevan nenän eteen. Näin myös majatalossani, joka on järkyttävän kokoisen kivimöhkäleen vieressä. Uuden ja siistin huoneen sain tonnilla (25 eur.) Vieressä on myös ravintola, jonne kohta suunnistan. Riisihampurilainen vaikuttaa olevan kulutettu.
Huomenna on pyöräilyn puolesta löysä päivä: rullailen aamulla Krabin kaupunkiin (42 km) ja yritän hoitaa käytännön asioita. Kuinka se onnistuu, nähdään huomenna...
-J-
Kyllähän sen huomasi jo illalla, että majatalon vierailla on viikonloppufiilis. Kaikilla vähän Parempaa Seppälää päällä ja alakerran ravintolaan tultiin istumaan oikein huolella. Paitsi minä, joka hotkaisin iltapalani ja olin peiton alla jo yhdeksältä. Tasainen basson jytke vaivutti minut sikeään uneen.
Puoli seitsemältä aamulla olin valmiina lähtöön. Ravintola oli sen näköinen, että sieltä ei ihan heti aamupalaa heruisi. Puoliksi juotuja olutpulloja, astioita ja cocktail-laseja oli siellä täällä eikä resortinvartijana toimivan mustan koiran lisäksi näkynyt ristin sielua. Kaikki tietenkin nukkumassa. Löysin tankolaukusta pari keksiä ja vesihuikan jälkeen lähdin tielle.
Tein saman mitä monen paikallisen olen nähnyt töihin mennessään tekevän. Take-away ruokaa tienvarresta pussiin ja sopivaan paikkaan syömään. Tänään se oli törkeän hyvää kanaa, jonka rinnalla joskus mainostamani KFC-ketju kalpeni saman tien ja kylkeen pussillinen riisiä. Yritin vähän puhua thain kieltä maksaessani ja kioskin tätillä oli niin hauskaa, ettei hän meinannut tuolillaan pysyä. Parempi pysytellä englannissa. Aamupala oli niin tuhti, että pärjäsin sillä koko aamupäivän.
Aamu oli uskomatonta kyllä melkein yhtä märkä kuin taannoiset kaatosadeaamut. Uskomatonta siksi, ettei satanut. Ympäröivä sumu oli silti niin paksua, että tiivistyessään se kasteli vaatteet ja kypäränlipasta alkoi vesi tippua. Pikkuhiljaa aurinko vei voiton ja paljasti komean sademetsän tien varresta.
Vauhti oli hyvää alusta lähtien. Liikenne ei vielä häirinnyt koska hotelleilta lähdettiin nähtävyyksille vasta aamupalan jälkeen. Ajoin samaa reittiä kuin toissapäivänä patoaltaalle mennessä ja tiesin, ettei suurempia ylämäkiä ole odotettavissa. Neljänkympin kohdalla käännyin tielle numero 4118, joka veisi minut kohti rannikkoa.
Ajelin todella rauhallisesti ja räpsin kuvia sieltä sun täältä. Alamäkivoittoinen tie kiemurteli kumpuilevilla viljelysmailla ja liikenne väheni entisestään. Nautin jälleen pikkuteiden parhaimmista puolista uuden sileän päällysteen kera.
Vaihdoin myös viimeisen karttanäkymän tankolaukun kanteen. Lähes keskellä alareunassa näkyvä saaren pohjoisosa on jo Koh Lantaa, jonne päästyäni voin tästäkin kartasta luopua. Paperikarttojen suurin hyöty tällä matkalla on ollut se, että niistä saa yleiskäsityksen suunnasta ja mittakaavasta nopealla vilkaisulla. Ei tarvitse aina pysähtyä tien varteen kuten puhelimen kanssa.
Mutta siinäpä se melkein onkin. Aika on ajamassa vääjäämättä myös paperikartat roskikseen kun digiaika tuottaa jo pyöräilijällekin hyvät mahdollisuudet suunnistaa.
MAPS.ME ja Google Maps ovat vieneet minut tällä matkalla helposti pienimmillekin poluille vaikka ensiksimainittu ei olekaan niin hyvä kuin luulin.
Jos netti toimii, kuten jo melkein kaikkien teiden varsilla, käytän mieluummin Googlea. Syy on se, että MAPS.ME näyttää kaiken liian tarkasti. Jos kahdella näytöllä noita kahta vertaa rinnakkain, MAPS.ME:n näyttö on kuin kasa ompelulankaa, missä pienimmätkin polut on piirretty. Joskus hyvä, mutta yleensä liian sotkuista. Siksi Google.
 |
| Kierrätyksen suhteen ei taideta ollakaan ihan kehitysmaassa. Roskikset ja jonkinlainen jätepalvelukin on nähtävissä mutta tienvarret ovat yhä täynnä roskaa. |
 |
| Jostain syystä tienvarressa kerättiin myös muurahaisia. En ehtinyt kysymään miksi, sillä kuvan ottamisen jälkeen jalat ja kohta koko polkupyörä olivat täynnä muurahaisia, jotka purivat KOVAA! |
Hyvissä ajoin keskipäivällä putkahdin tutulle tielle numero 4 ja pysähdyin aina niin raikastavaan 7-Eleveniin. Ilmastointi kioskeissa on väännetty melkein pakkaselle enkä lakkaa ikinä ihmettelemästä ketjun tarjontaa. Hiilihydraattimättöä löytyy joka lähtöön mutta saa sieltä toki hedelmiäkin. Esimerkiksi banaanit on pakattu Aasialaiseen tapaan muovipusseihin. Yksitellen.
 |
| Tänään söin "hampurilaisen", jonka leipäpuolikkaat oli korvattu tahmealla riisillä sekä juomaksi mansikka-vadelma-esanssilimua. Tulikohan tässä nyt ruoka-aineympyrän kaikki osat..? |
 |
| Etenkin thaimaalaiset autoilijat tuntuvat rakastavan kylmää tölkkikahvia ja nimenomaan tätä merkkiä. Tänään laskin sadan metrin matkalla yksitoista tölkkiä tienvarresta. Kai se auttaa pysymään ratissa hereillä. |
 |
| Tähän muovilla mässäilyyn alkaa kohta turtua. Suomessa varmaan pyydän Ärrältä pillin ja pikku pussin kokispullolle. Tälläkään kerralla ei auttanut vaikka kielsi. |
 |
| Muslimiväestö on huomioitu hyvin tässä osassa maata. Huoltoasemilta löytyvät rukoustilat sekä miehille, että naisille. |
 |
| Ao Luek |
Jatkoin nelostietä Ao Luekin risteyskaupunkiin, missä Krabin provinssille tyypilliset kalliomuodostelmat tuntuvat tulevan nenän eteen. Näin myös majatalossani, joka on järkyttävän kokoisen kivimöhkäleen vieressä. Uuden ja siistin huoneen sain tonnilla (25 eur.) Vieressä on myös ravintola, jonne kohta suunnistan. Riisihampurilainen vaikuttaa olevan kulutettu.
Huomenna on pyöräilyn puolesta löysä päivä: rullailen aamulla Krabin kaupunkiin (42 km) ja yritän hoitaa käytännön asioita. Kuinka se onnistuu, nähdään huomenna...
-J-
Tänään: 106 km
Yhteensä: 2843 km
Kommentit
Lähetä kommentti