Singing in the rain
LITTLE HOME BEACH - THAP SAKAE
Eilen en majoittuessani huomannut temppelin läheisyyttä mutta nyt, puoli kuudelta aamulla huomasin. Kyseisen messukeskuksen stereovastaavalla oli joko teknisiä ongelmia tai huono kuulo, mutta aamumessu kuului varmaan Bangkokiin asti.
Minullakaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nousta ylös ja kerätä tavarani. Ilokseni huomasin, että vettä tuli kaatamalla. En vaivautunut herättämään henkilökuntaa, jota meteli ei selvästikään haitannut vaan halusin heti tielle. Kaatosade ei olisi voinut tulla parempaan saumaan!
Nautin suunnattomasti lämpimän sadeveden kastellessa minut hetkessä ja täyttäessä pyöräilykenkäni. Yritin imeä jokaisen pisaran kuivuneeseen kroppaani samalla kun paikalliset mopokuskit eivät näyttäneet yhtä innostuneilta. Pyöräkin lopetti pölyisen kitinänsä kun luonnon oma voiteluneste levisi komponentteihin.
Parinkympin kohdalla alkoi nälkä vaivata kun aamupala oli jäänyt syömättä. Tankolaukusta löysin pari keksiä ja puolikkaan pötkön Mentoksia, joihin kuitenkin yöllä olivat päässeet muurahaiset käsiksi. Olin päässyt päätielle numero neljä mutta jo ennen Khiri Khanin kaupunkia käännyin rantateille etsimään evästä.
Hiljainen sivutie johdatteli minut trooppisille viljelysmaille, joilla olosuhteet sateen ja nousevan lämpötilan vuoksi olivat hyvin kasvihuonemaiset. Rillit huurussa päädyin kylänraitille, jolla bongasin viljelysmaille meneviä työläisiä jonottamassa eväsruokaa.
Jos paikalliset jonottavat jotain, sitä ei kannata ohittaa.
Ja niinhän siinä kävi, että tein tämän matkan toistaiseksi parhaimman kulinaristisen löydön mitattuna niin hinnan kuin laadunkin suhteen.
Kuvassa on kaksi annosta. Pienelle aasialaiselle peltotyöläiselle riittää varmaan yksi mutta satakiloinen skandinaavi tarvitsee kaksi. Vasemmassa on sikaa ja kananmuna, oikeassa friteerattua kanaa, molemmat annokset riisipedillä. Maustekastike on nykerretty pieneen pussiin ja on joukossa toki myös pakolliset vihannekset ja mausteet.
Istahdin puistonpenkille ja hotkaisin molemmat vielä lämpimät annokset kurnivaan koneistooni ja olisin voinut siltä istumalta lähteä halaamaan kioskintätiä. Täydellistä nautintoa hintaan 20 bahtia per annos eli yhteensä 1,02 euroa.
En nyt halua ruveta jankuttamaan, mutta kun tämä matka on ohi ja blogini uppoaa pikkuhiljaa internetin syövereihin, muistakaa edes nämä asiat:
1. Kun liikutte Aasiassa, valitkaa pääväylien sijaan pienet kylätiet. Häviätte vähän aikaa mutta voitatte kokemuksilla.
2. Syökää katukeittiöissä! Mitä enemmän paikallisia asiakkaita, sitä parempi.
Lähestyin Khiri Khanin kaupunkia rannasta käsin tällä kertaa sinistä pyörätietä pitkin. Rantakahvilassa join länsimaiset tsufeet parin turistin kanssa ja keskustassa kävin pankissa. Kaupungista ei juuri jäänyt muuta kerrottavaa. Radanvarresta löytyi pikkutie, jota jatkoin etelään.
Ennen Thap Sakaen kaupunkia jouduin jälleen pikatien varteen. Piennar oli leveä mutta kova liikenne häiritsi ja alkoi tuulla vastaan. Polkeminen muuttui nihkeäksi, joten päätin jäädä tänne.
Kävin vielä nuudelikeitolla ylisosiaalisen ravintolarouvan muovituolibaarissa, missä suunnittelemani blogipäivitys ei onnistunut alkuunkaan. Käytiin läpi ammatit, siviilisäädyt, polkupyörien hinnat ja pakolliset sääasiat siitäkin huolimatta, että rouvan kielitaito oli lievästi sanottuna välttävä. Ruoka oli silti erinomaista ja selitellessäni yöpaikan puutetta, sain tekosyyn häippästä paikalta.
Booking.com tuli apuun ja valitsi minulle modernin majatalon, missä yllättäen ei ole muita asiakkaita kuin minä. Yksi valintakriteereistä oli se, että pyykit pitää saada pestyä ja ystävällinen naisihminen ottikin asian hoitaakseen. Sain pöllön sänkyyn ja katottoman suihkun parillakympillä, kohtalainen diili tässä maassa.
Huomenna yritän taas erkaantua päätiestä ja ainakin kartan mukaan sen luulisi onnistuvan. Chumphoniin on ehkä kahden päivän matka.
-J-
Eilen en majoittuessani huomannut temppelin läheisyyttä mutta nyt, puoli kuudelta aamulla huomasin. Kyseisen messukeskuksen stereovastaavalla oli joko teknisiä ongelmia tai huono kuulo, mutta aamumessu kuului varmaan Bangkokiin asti.
Minullakaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nousta ylös ja kerätä tavarani. Ilokseni huomasin, että vettä tuli kaatamalla. En vaivautunut herättämään henkilökuntaa, jota meteli ei selvästikään haitannut vaan halusin heti tielle. Kaatosade ei olisi voinut tulla parempaan saumaan!
Nautin suunnattomasti lämpimän sadeveden kastellessa minut hetkessä ja täyttäessä pyöräilykenkäni. Yritin imeä jokaisen pisaran kuivuneeseen kroppaani samalla kun paikalliset mopokuskit eivät näyttäneet yhtä innostuneilta. Pyöräkin lopetti pölyisen kitinänsä kun luonnon oma voiteluneste levisi komponentteihin.
Parinkympin kohdalla alkoi nälkä vaivata kun aamupala oli jäänyt syömättä. Tankolaukusta löysin pari keksiä ja puolikkaan pötkön Mentoksia, joihin kuitenkin yöllä olivat päässeet muurahaiset käsiksi. Olin päässyt päätielle numero neljä mutta jo ennen Khiri Khanin kaupunkia käännyin rantateille etsimään evästä.
Hiljainen sivutie johdatteli minut trooppisille viljelysmaille, joilla olosuhteet sateen ja nousevan lämpötilan vuoksi olivat hyvin kasvihuonemaiset. Rillit huurussa päädyin kylänraitille, jolla bongasin viljelysmaille meneviä työläisiä jonottamassa eväsruokaa.
Jos paikalliset jonottavat jotain, sitä ei kannata ohittaa.
Ja niinhän siinä kävi, että tein tämän matkan toistaiseksi parhaimman kulinaristisen löydön mitattuna niin hinnan kuin laadunkin suhteen.
Kuvassa on kaksi annosta. Pienelle aasialaiselle peltotyöläiselle riittää varmaan yksi mutta satakiloinen skandinaavi tarvitsee kaksi. Vasemmassa on sikaa ja kananmuna, oikeassa friteerattua kanaa, molemmat annokset riisipedillä. Maustekastike on nykerretty pieneen pussiin ja on joukossa toki myös pakolliset vihannekset ja mausteet.
Istahdin puistonpenkille ja hotkaisin molemmat vielä lämpimät annokset kurnivaan koneistooni ja olisin voinut siltä istumalta lähteä halaamaan kioskintätiä. Täydellistä nautintoa hintaan 20 bahtia per annos eli yhteensä 1,02 euroa.
En nyt halua ruveta jankuttamaan, mutta kun tämä matka on ohi ja blogini uppoaa pikkuhiljaa internetin syövereihin, muistakaa edes nämä asiat:
1. Kun liikutte Aasiassa, valitkaa pääväylien sijaan pienet kylätiet. Häviätte vähän aikaa mutta voitatte kokemuksilla.
2. Syökää katukeittiöissä! Mitä enemmän paikallisia asiakkaita, sitä parempi.
Lähestyin Khiri Khanin kaupunkia rannasta käsin tällä kertaa sinistä pyörätietä pitkin. Rantakahvilassa join länsimaiset tsufeet parin turistin kanssa ja keskustassa kävin pankissa. Kaupungista ei juuri jäänyt muuta kerrottavaa. Radanvarresta löytyi pikkutie, jota jatkoin etelään.
Ennen Thap Sakaen kaupunkia jouduin jälleen pikatien varteen. Piennar oli leveä mutta kova liikenne häiritsi ja alkoi tuulla vastaan. Polkeminen muuttui nihkeäksi, joten päätin jäädä tänne.
Kävin vielä nuudelikeitolla ylisosiaalisen ravintolarouvan muovituolibaarissa, missä suunnittelemani blogipäivitys ei onnistunut alkuunkaan. Käytiin läpi ammatit, siviilisäädyt, polkupyörien hinnat ja pakolliset sääasiat siitäkin huolimatta, että rouvan kielitaito oli lievästi sanottuna välttävä. Ruoka oli silti erinomaista ja selitellessäni yöpaikan puutetta, sain tekosyyn häippästä paikalta.
 |
Booking.com tuli apuun ja valitsi minulle modernin majatalon, missä yllättäen ei ole muita asiakkaita kuin minä. Yksi valintakriteereistä oli se, että pyykit pitää saada pestyä ja ystävällinen naisihminen ottikin asian hoitaakseen. Sain pöllön sänkyyn ja katottoman suihkun parillakympillä, kohtalainen diili tässä maassa.
Huomenna yritän taas erkaantua päätiestä ja ainakin kartan mukaan sen luulisi onnistuvan. Chumphoniin on ehkä kahden päivän matka.
-J-
Tänään: 83 km
Yhteensä: 2267 km
Kommentit
Lähetä kommentti