Toisenlaista kohinaa

BANG BOET BAY - NUMPHUNG RESORT (VALTATIEN VARRESSA)

Eiliseen grilli-iltaan kannatti mennä vaikka ajatuksena illan kestävä ruotsinpuhuminen ei kauheasti houkuttanutkaan. Isäntä oli laittanut kunnon pihvit ja ihan ruotsalaista perunasalaattia, jota kuulemma pitää grillilihan kanssa syödä aina. Salaatteja oli muutenkin moneen lähtöön ja kun ruuat oli syöty, viinit juotu ja kieli saatu solmuun yliannoksesta ruotsinkieltä, kävin tyytyväisenä mahani viereen nukkumaan.

Jos haluaa lomallaan välttyä turismin tuomista lieveilmiöistä Bang Boetin tyylinen syrjäinen rantakylä on hyvä valinta. Kukaan ei tyrkytä mitään ja voi keskittyä ainoastaan mereen ja erinomaiseen ruokaan, mitä tämä majatalo mukaanlukien kaikki rannan pikkuravintolat tarjosivat. Paikka oli ehdottomasti sellainen, minne voisi palata uudestaan.

Muistatteko ärsyttävät heijastinnystyrät? 3M oli selvästi käynyt eilisen aikana korjaamassa virheensä ja nyt ne olivat siististi reunaviivan päällä kuten pitääkin. Hyvää duunia! Sen lisäksi minua hemmoteltiin koko päivä leveällä pyöräkaistalla.

Pääsin tien päälle kahdeksalta ja suuntasin rantateitä pitkin kohti Chumphonin kaupunkia. Päällyste oli loistavassa kunnossa ja myötätuuli pukkasi vauhtia. Istutettujen palmumetsien varjossa suoritin päivän ensimmäiset rasvaukset ja söin "oman pihan banaaneita", joita minulle oli annettu kassillinen mukaan.

Tie oli selvästi suunniteltu turisteille koska näköalapaikkoja oli paljon, pyöräilykaistat sen kuin levenivät ja pitkät hiekkarannat tarjosivat mahdollisuuden viilentymiseen meren aalloissa. Ajaminen oli taas todella nautinnollista!

Täydellisen simpukankuoren metsästystä.

Tämä hurjannäköinen kaveri on Latviasta. Mies kertoi lähteneensä neljä vuotta sitten Riikasta ajelemaan ja päätynyt Filippiinien ja Malesian kautta tänne. Menossa jonnekin pohjoiseen ja loppua hänen "retkelleen" ei kuulemma taida tullakaan.
Ja joku kehtaa valittaa matka-arjen saapumista kuukauden kohdalla... 😂 

Päätie Chumphoniin.

Pääsin ohittamaan Chumphonin suurehkon kaupungin melko kivuttomasti ja samalla päätin, että etelään vievän päätien varressa ajan mahdollisimman vähän. Seurasinkin rautatietä, jonka varresta löytyi täydellisiä pikkuteitä pyöräilyyn.

Pienilläkin teillä Thaimaassa näyttää olevan päällyste. Tällä tiellä betonia.

Rautatiesilta viidakossa.

Yhdeltä pikkutieltä löytyi myös kotitemppeleiden hautausmaa kaiken muun tien sivuun heitetyn roskan seasta. Tuntuu omituiselta ajatella, että uskontoon näinkin vakavasti suhtautuva kansa hylkää tien varteen temppeleitään, joihin on käytetty ties kuinka paljon aikaa ja rahaa.

Luulisi, että kauniita rakennelmia suojeltaisiin ja vaalittaisiin huolella mutta temppelit näyttävätkin täällä olevan kauppatavaraa, jonka arvo mitataan kylmästi bahteissa eikä käsityöläistaidon tai uskonnollisen arvon perusteella.

Sääli. Tuntui melkein, että pitäisi kerätä hienoimmat osat talteen.

Päädyin tänään vähän pidemmälle kuin olin ajatellut, uinuvaan lomakylään, missä taaskin olen ainoa asiakas. Kuudellatoista eurolla sain mökin ja uima-altaan ihan omaan käyttööni. Paikka on vähän vinksin vonksin mutta allas tuoksui sen verran kloorilta, että uskaltauduin uimaan. Täältä saa kuulemma ruokaakin, mitä lähden kohta kyselemään.

Aasiasta on vaikea löytää hiljaista paikkaa kuten Suomesta. Torvet soi ja huuto raikaa melkein joka paikassa. Jos pääsee meluavia ihmisiä karkuun on aina joko kukko kiekumassa tai koira haukkumassa. Alkumatkasta nautin joistain metsätaipaleista, missä en hetkeen kuullut mitään mutta ne ajat ovat menneet.

Eilinen rauhoittava meren kohina on nyt vaihtunut vähemmän rauhoittavaksi Asian Highway 2:n kohinaksi, joka kulkee kolmenkymmenen metrin päässä mökistäni. Onneksi on vielä korvatulpat tallella...

Jättibuddhan valvovien silmien alla siirryin AH2:lle, missä ajoa ei tänään onneksi tullut kuin 6,5 km.

Tänään: 105 km

Yhteensä: 2453 km