The End
Tämä tarina loppui tänään tavalla, mitä olin suunnitellut etukäteen mutta mistä ei näin jälkikäteen kauheasti muista. Heräsin aamulla aikaisin mökissäni ja totesin, että ajopäivien rytmi tuntuu jääneen päälle. Yhdeksää pidemmälle ei enää pysty nukkumaan ollenkaan ja yleensä silmät aukeavat seitsemältä ilman kelloa. Tänään oli toki vähän jännitystäkin ilmassa: pieni perheeni laskeutuisi neljän tunnin kuluttua Krabin kentälle. Raahasin omaisuuteni pyörineen kaikkineen hotellin respaan, jossa seuraavat kaksi viikkoa kuluisivat varmasti leppoisasti. Oli uima-altaita, huonepalvelua ja kaikkea mitä löhölomaltaan voi toivoa. Selitin tilanteeni ja ystävällinen henkilökunta näytti paikan, mihin voin säilöä tavarani aamun ajaksi. Aamupäivän pitkältä tuntuneet tunnit vietin rannalla hotellin edustalla. Uin, söin ja pohdin kuinka väsyneitä matkaajia pikkubussista ilmestyy. Lentokoneessa nukkuminen kun on aina vähän niin ja näin. Minulta se ei onnistu ollenkaan. Menin hyvissä ajoin ho...