Se on sitä nykyaikaa...



Uusi päivä näyttäytyi taas sumuisen harmaana Hanoin kattojen yllä. Auringonpaiste antaa odottaa itseään ja hyvä niin, sitä riittää varmasti jatkossa. Kaupungissa liikkuminen on huomattavasti helpompaa kun lämpötila on suomalaisen kesän tasoa. Otin suunnan kohti Viettelin myymälää.




Viettelin valitsin koska se on Vietnamin suurin teleoperaattori ja valtiollisessa omistuksessa. Nettikirjoitusten mukaan kattavuus on hyvä myös syrjäseuduilla. Kauppaan astuessani painoin jo valmiiksi leuan rintaan ja passin kopiota taskusta kaivellessani valmistauduin henkisesti raskaaseen paperisotaan.

"Moi! Tarvitsisin paikallisen puhelinliittymän tähän...", aloitin ja esittelin puhelintani tiskin takana hymyilevälle naiselle. Sain listan käteeni, mistä valitsin 10 gigan dataliittymän kuukaudeksi hintaan 250000 dongia eli 9,21 euroa. SIM-kortit vaihdettiin, maksoin ja hetkeä myöhemmin seisoin kadulla ihmettelemässä uuden liittymäni nopeutta.

Ehkä olen tippumassa kelkasta kun oletan liittymän vaihtoon kuuluvan edes jonkinlaista byrokratiaa allekirjoituksineen tai edes henkkareiden katsomisineen mutta tähän sitä kai on tultu. Turisti kiittää ja kumartaa Viettelin suuntaan jos kortti lunastaa lupauksensa pitää minut yhteyksissä Laosiin asti.




Noi punaiset on muuten joulutähtiä! Se on se toinen, jonka tunnen päivänkakkaran lisäksi.




Ajelehdin turistivirran mukana Hoàn Kiếm-järven ympäri missä tiet levenivät ja pienet putiikit muuttuivat yhä hienoimmiksi tavarataloiksi vastakohtana vanhan kaupungin rustiikille. Turisteja varten tehty kiilto alkoi kuitenkin nopeasti ahdistamaan ja palasin takaisin "kotikortteliini" syömään - kuinkas muutenkaan!





Tässä kuten monessa muussakin katuruokalassa tehdään työt siellä missä tilaa sattuu olemaan. Ja miksipä ei, asiakkaat näkevät kuinka heidän ruokansa valmistuu ja millaisista raaka-aineista.


Huomenna on viimeinen päivä Hanoissa ja se kuluu sunnuntaita valmistellessa. Pyykit pitää pesettää ja hankkia reppuun ruokaa. Polkupyörä- ja matkalaukusta pääsin jo eroon kun hinasin ne respaan. Henkilökunnan pokka piti hienosti kun ilmoitin, että he ovat nyt valtavan pahvilaatikon ja vanhan matkalaukun uusia omistajia. Niin ja tietysti sen takalokarin, joka tuli kaupan päälle.

Kuten huomaatte kärsin yllättävistä kirjaisinongelmista. Tätä se on kun juntti somettaa. Ei jaksa enää säätää, laitetaan isolla niin ainakin näkyy. Sorry!

-J-

Kommentit

  1. Hyvä Jarkko !! Hieno reissu tiedossa, toiset haaveilee ja toiset toteuttaa 😊 Jatkoa odotellessa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pykälää isompi vaihde

Hanoi - Hoa Binh

Hymyjen maa