Se on sitä nykyaikaa...



Uusi päivä näyttäytyi taas sumuisen harmaana Hanoin kattojen yllä. Auringonpaiste antaa odottaa itseään ja hyvä niin, sitä riittää varmasti jatkossa. Kaupungissa liikkuminen on huomattavasti helpompaa kun lämpötila on suomalaisen kesän tasoa. Otin suunnan kohti Viettelin myymälää.




Viettelin valitsin koska se on Vietnamin suurin teleoperaattori ja valtiollisessa omistuksessa. Nettikirjoitusten mukaan kattavuus on hyvä myös syrjäseuduilla. Kauppaan astuessani painoin jo valmiiksi leuan rintaan ja passin kopiota taskusta kaivellessani valmistauduin henkisesti raskaaseen paperisotaan.

"Moi! Tarvitsisin paikallisen puhelinliittymän tähän...", aloitin ja esittelin puhelintani tiskin takana hymyilevälle naiselle. Sain listan käteeni, mistä valitsin 10 gigan dataliittymän kuukaudeksi hintaan 250000 dongia eli 9,21 euroa. SIM-kortit vaihdettiin, maksoin ja hetkeä myöhemmin seisoin kadulla ihmettelemässä uuden liittymäni nopeutta.

Ehkä olen tippumassa kelkasta kun oletan liittymän vaihtoon kuuluvan edes jonkinlaista byrokratiaa allekirjoituksineen tai edes henkkareiden katsomisineen mutta tähän sitä kai on tultu. Turisti kiittää ja kumartaa Viettelin suuntaan jos kortti lunastaa lupauksensa pitää minut yhteyksissä Laosiin asti.




Noi punaiset on muuten joulutähtiä! Se on se toinen, jonka tunnen päivänkakkaran lisäksi.




Ajelehdin turistivirran mukana Hoàn Kiếm-järven ympäri missä tiet levenivät ja pienet putiikit muuttuivat yhä hienoimmiksi tavarataloiksi vastakohtana vanhan kaupungin rustiikille. Turisteja varten tehty kiilto alkoi kuitenkin nopeasti ahdistamaan ja palasin takaisin "kotikortteliini" syömään - kuinkas muutenkaan!



Tässä kuten monessa muussakin katuruokalassa tehdään työt siellä missä tilaa sattuu olemaan. Ja miksipä ei, asiakkaat näkevät kuinka heidän ruokansa valmistuu ja millaisista raaka-aineista.


Huomenna on viimeinen päivä Hanoissa ja se kuluu sunnuntaita valmistellessa. Pyykit pitää pesettää ja hankkia reppuun ruokaa. Polkupyörä- ja matkalaukusta pääsin jo eroon kun hinasin ne respaan. Henkilökunnan pokka piti hienosti kun ilmoitin, että he ovat nyt valtavan pahvilaatikon ja vanhan matkalaukun uusia omistajia. Niin ja tietysti sen takalokarin, joka tuli kaupan päälle.

Kuten huomaatte kärsin yllättävistä kirjaisinongelmista. Tätä se on kun juntti somettaa. Ei jaksa enää säätää, laitetaan isolla niin ainakin näkyy. Sorry!

-J-

Kommentit

  1. Vesa Jokinen30. joulukuuta 2017 klo 0.12

    Hyvä Jarkko !! Hieno reissu tiedossa, toiset haaveilee ja toiset toteuttaa 😊 Jatkoa odotellessa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pykälää isompi vaihde

Kuva
SIEM REAP - SISOPHON Olo oli hieman vaivaantunut puoli seitsemältä aamulla kun kasasin pyörääni hotellin pihalla. Minulle oli tehty aamiaispussi ja nyt koko yövuoron henkilökunta seisoi rivissä pyöräni vieressä ja toivottelivat vuorotellen hyvää matkaa. Kiittelin kovasti ja kun sain pyöräni liikkeelle huomasin, että koko vaaaleanruskeaan uniformuun pukeutunut khmer-armeija seurasi minua hotellin portille asti vilkuttamaan. Asiaskaspalvelua viimeiseen asti. Batmobiililla olisi ollut hieno jatkaa matkaa. Ajelehdin aamuruuhkan seassa ulos kaupungista, jonka sisääntuloväylää reunustivat massiiviset loistohotellit. Bussit keräilivät niiden pihoilta lähinnä aasialaisilta näyttäviä turisteja viettämään päivää temppeleillä. Siem Reapin lentokentän jälkeen tie muuttui kaksikaistaiseksi. Peesasin pitkään sänkykuljetusta ja sain hyvät vauhdit! Tässä maassa ei välttämättä kannata pyytää jäitä juomaansa. Ne saattavat olla lähtöisin vaikka tämän näköisistä palikoista. V...
Lue lisää

Hanoi - Hoa Binh

Kuva
Tässä sitä oltiin. Kello 05.20 seisoin hotellin edessä lähtövalmiina ja kädet hikoilivat vaikken ollut vielä polkenut metriäkään. Jännitti vähän kaikki. Kestääkö pyörä? Naksuuko polvi? Unohdinko jotain ja ennen kaikkea se, kuinka pääsen tästä kaupungista ulos? Ensimmäiset kokeilevat polkaisut ja olinkin jo muun liikenteen seassa, jota ei onneksi siihen aikaan ollut paljoa. Olin edellisiltana käynyt kävelemässä parin kilometrin reitin kaupungista ulos vievälle pääväylälle ja opetellut sen maamerkkien avulla ulkoa, jottei tarvinnut heti lukea karttaa. Sinne pääsinkin ongelmitta ja samalla totesin, että liikenteen seassa sukkulointi ei olekaan niin vaikeaa miltä näyttää. Tärkeintä on pitää selkeä ajolinja ja kulkea virran mukana. Pääväylällä oli kolme kaistaa molempiin suuntiin ja junaraiteet keskellä. Se oli myös lähes viivasuora reitti Hanoista lounaaseen ja ajo fillarilla oli leppoisaa oikeassa reunassa koska liikenne ei ollut vielä alkanut ruuhkautua. Kuuntelin epäl...
Lue lisää

Hymyjen maa

Kuva
Kyllähän Thaimaa ansaitsee arvionsa pyöräilymaana kuten kaikki edellisetkin. Tämän maan ulkokuori tekee tosin hommasta haastavampaa koska turismi vaikuttaa kaikkeen. Pyöräilijäkin menee helposti hurmokseen ja alkaa hehkuttaa rantakohteita tai yltäkylläistä ruokatarjontaa. Niistä löytyy tietoa netistä yllin kyllin. Ja meneehän Thaimaalla mukavasti moniin muihin Aasian maihin verrattuna. Talous riippuu paljolti viennistä, joka on Indonesian jälkeen Kaakkois-Aasian toiseksi suurin. Turismin osuus BKT:sta on 6% ja teollisuuden 45,6%. Esimerkiksi noin puolet maailmassa valmistetuista kiintolevyistä tulee Thaimaasta. Näin tietää Wikipedia kertoa. 😁 TIET Eilen kirjoitin jo liikenteestä, mikä täällä on melko vallatonta hommaa. Sääntöjä rikotaan yleisesti ja ylinopeudet ovat kovia. Tiellä liikkumisen voisi kuvitella pelottavaksi mutta sitä helpotti suuresti yksi asia, jonka huomasi saman tien Kambodzasta tullessaan. Teiden kunto on erinomainen. Päällyste on monin paikoin niin s...
Lue lisää