Pu Luong Nature Reserve - Sao Vang
LIIAN ISO KAKKUPALA
Heräsin yöllä tuijottamaan bungalowini kattoa. Edellinen päivä ei tuntunut jaloissa vaan korvien välissä. Olin tehnyt amatöörimäisen virheen aliarvioidessani vuoristonousuihin kuluvan ajan ja niiden todellisen jyrkkyyden. Myös alamäet olivat yllätys: niitä laskiessa ei säästettykään aikaa vaan väisteltiin jarrutellen esteitä ja välillä pysähdyttiin jäähdyttelemään jarrulevyjä. Eteneminen vuoristossa oli polkupyörällä mahdollista mutta tajuttoman hidasta.
Olin kovan paikan edessä. Laosin vuoristoseudut olivat yksi matkan kohokohdista mutta kykenisinköhän siihen oikeasti. Edessä olisi viikko samankaltaisia päiviä PUTKEEN kuin eilinen köyhällä vuoristoseudulla, jonne oli luvattu sadetta. Voisinhan toki ajaa vain pienen matkan kerrallaan mutta helmikuuksi olisi ehdittävä Thaimaahan.
Vähitellen minulle valkeni, etten selviäisi Pohjois-Laosin vuoristosta.
Pomppasin pystyyn, kaivoin kartan ja otsalampun esille ja tein uuden suunnitelman:
Jatkaisin etelään Vietnamin puolella. Passissa oli oleskelulupaa kahdenteentoista päivään asti, se riittäisi kyllä. Siirtyisin Laosin puolelle joltain eteläisemmältä rajanylityspaikalta. Missaisin pohjoisen mutta mieluummin olisin kiirehtimättä perille.
Pettymyksen karvasta kalkkia nautin muuten oikein hyvän aamupalan kera ja keräilin kamppeeni. Keula kohti uusia vastoinkäymisiä kurvailin mutavellissä päätielle.
Ngoc Lac-nimisessä kaupungissa tie yhtyi yhteen Vietnamin pääväylistä, tiehen numero 15. Ennen päätielle siirtymistä pysähdyin vielä paikalliseen ruokalaan kyselemään lounasta. Ruuan tilaaminen täällä on melko haasteellista koska lautaselle saattaa tulla mitä tahansa kieliongelmien takia. Tällä kertaa ravintolan nuori naistarjoilija osasi kuitenkin sanan englantia: "chicken", joten tilasin sitä. Itse pääsin taas loistamaan vietnamilaisella sanalla "com", joka on riisi ja tilasin sitä myös.
Kana oli sen näköinen kuin se olisi riisunut lihaksensa ja hypännyt oksasilppurin kautta pataan mutta oli oikein hyvänmakuisessa kastikkeessa, jota lapioin riisin päälle. Minulla riisi on toiminut aina parhaana hiilihydraattilähteenä urheillessa, niin nytkin.
Sain hyvän vauhdin päälle ja päästelin kohti etelää tihenevässä sateessa. Punainen maa-aines, jota sade vuorenrinteiltäkin helposti irrottaa leviää maantielle asti sotkien kaikki siellä liikkuvat. Minäkin sain osani.
Löysin tienristeyksestä hotellin, johon päätin jäädä kuivattelemaan itseäni. Vajaalla kymmenellä eurolla sain huoneen, lämmintä vettä suihkusta ja melko puhtaat lakanat. Respan täti lupasi pitää oikein hyvää huolta passistani ja polkupyörästä, jonka lukitsin hotellin aitaan.
Näin se valitettavasti meni. Teille, joita olisi ehdottomasti kiinnostanut Pohjois-Laos, joudun valitettavasti tuottamaan pettymyksen. Uskon kuitenkin, että etelästäkin löytyy jotain nastaa!
Palaillaan!
-J-
Heräsin yöllä tuijottamaan bungalowini kattoa. Edellinen päivä ei tuntunut jaloissa vaan korvien välissä. Olin tehnyt amatöörimäisen virheen aliarvioidessani vuoristonousuihin kuluvan ajan ja niiden todellisen jyrkkyyden. Myös alamäet olivat yllätys: niitä laskiessa ei säästettykään aikaa vaan väisteltiin jarrutellen esteitä ja välillä pysähdyttiin jäähdyttelemään jarrulevyjä. Eteneminen vuoristossa oli polkupyörällä mahdollista mutta tajuttoman hidasta.
Olin kovan paikan edessä. Laosin vuoristoseudut olivat yksi matkan kohokohdista mutta kykenisinköhän siihen oikeasti. Edessä olisi viikko samankaltaisia päiviä PUTKEEN kuin eilinen köyhällä vuoristoseudulla, jonne oli luvattu sadetta. Voisinhan toki ajaa vain pienen matkan kerrallaan mutta helmikuuksi olisi ehdittävä Thaimaahan.
Vähitellen minulle valkeni, etten selviäisi Pohjois-Laosin vuoristosta.
Pomppasin pystyyn, kaivoin kartan ja otsalampun esille ja tein uuden suunnitelman:
Jatkaisin etelään Vietnamin puolella. Passissa oli oleskelulupaa kahdenteentoista päivään asti, se riittäisi kyllä. Siirtyisin Laosin puolelle joltain eteläisemmältä rajanylityspaikalta. Missaisin pohjoisen mutta mieluummin olisin kiirehtimättä perille.
Pettymyksen karvasta kalkkia nautin muuten oikein hyvän aamupalan kera ja keräilin kamppeeni. Keula kohti uusia vastoinkäymisiä kurvailin mutavellissä päätielle.
Ngoc Lac-nimisessä kaupungissa tie yhtyi yhteen Vietnamin pääväylistä, tiehen numero 15. Ennen päätielle siirtymistä pysähdyin vielä paikalliseen ruokalaan kyselemään lounasta. Ruuan tilaaminen täällä on melko haasteellista koska lautaselle saattaa tulla mitä tahansa kieliongelmien takia. Tällä kertaa ravintolan nuori naistarjoilija osasi kuitenkin sanan englantia: "chicken", joten tilasin sitä. Itse pääsin taas loistamaan vietnamilaisella sanalla "com", joka on riisi ja tilasin sitä myös.
Kana oli sen näköinen kuin se olisi riisunut lihaksensa ja hypännyt oksasilppurin kautta pataan mutta oli oikein hyvänmakuisessa kastikkeessa, jota lapioin riisin päälle. Minulla riisi on toiminut aina parhaana hiilihydraattilähteenä urheillessa, niin nytkin.
Sain hyvän vauhdin päälle ja päästelin kohti etelää tihenevässä sateessa. Punainen maa-aines, jota sade vuorenrinteiltäkin helposti irrottaa leviää maantielle asti sotkien kaikki siellä liikkuvat. Minäkin sain osani.
 |
| Ei, se ei oo rusketusta... |
Löysin tienristeyksestä hotellin, johon päätin jäädä kuivattelemaan itseäni. Vajaalla kymmenellä eurolla sain huoneen, lämmintä vettä suihkusta ja melko puhtaat lakanat. Respan täti lupasi pitää oikein hyvää huolta passistani ja polkupyörästä, jonka lukitsin hotellin aitaan.
Näin se valitettavasti meni. Teille, joita olisi ehdottomasti kiinnostanut Pohjois-Laos, joudun valitettavasti tuottamaan pettymyksen. Uskon kuitenkin, että etelästäkin löytyy jotain nastaa!
Palaillaan!
-J-
Tänään: 88 km
Yhteensä: 240 km
Kovasti on jyrkkää nousua kun vaihteetkin loppuu. Täältä kovat tsempit ja varmasti on oikea päätös muuttaa reittiä.
VastaaPoistaMukava seurata seikkailuasi.
Hyvin sä vedät, suunnitelmat muuttuu ja that’s it. Siellä hyvää maisemaa edessä...
VastaaPoistaJarkko, sä kirjoitat tosi hyvin! Ei syytä olla pahoillaan, mieluummin luetaan sun leppoisasta reissusta, kuin hampaat irvessä polkemisesta! Tommosilla reissuilla just parasta on, että suunnitelmaa voi muuttaa. (: Kiva "istua tarakalla".
VastaaPoistaOikea päätös vaihtaa suunnitelmaa, eikä vääntää väkisin. Mahtavan kuuloinen reissu sulla menossa. Pidä hauskaa! t. Minna T.
VastaaPoista