Rajamailla
PHO CHAU - NUOC SOT
Aamulla mietin kuumeisesti, että laittaisinko päälle märkää vai enemmän märkää vaatetta. Ulkona yllättäen satoi eikä ympäri hotellihuonetta ripustamani vaatteet osoittaneet kuivumisen merkkejä. Jossain vaiheessa ne varmaan homehtuu. Olen yrittänyt pitää harvat kuivat vaatekappaleet erillään märistä mutta tasainen kosteus tuntuu leviävän kaikkialle.
Patonki- ja muna-aamiaisen jälkeen en pitänyt kiirettä mihinkään, sillä vuorossa oli lyhyt ajopäivä. Toivottavasti.
Minun piti vain löytää majatalo läheltä rajaa, jotta olisin aikaisin lauantaina rajalla. Koska minulla ei ole hajuakaan siitä kauanko rajamuodollisuudet kestävät, haluan päästä ajoissa Laosin puolelle jotta ehtisin vielä ajaa rajaseudulta ihmisten ilmoille ennen pimeän tuloa.
Tällä logiikalla pakkasin kamani ja kruisailin kaikessa rauhassa Pho Chaun kaupungin läpi.
Sade ropisi tankolaukun kanteen kun lähdin kiipeämään ylemmäs. Ilma muttui jostain syystä vieläkin lämpimämmäksi ja kosteammaksi ja kohta poljin kuin kasvihuoneessa. Liikennekin väheni ja jossain serpentiinimutkassa tunsin olevani täysin yksin metsän keskellä. Lehtikään ei liikahtanut ja oli aivan hiljaista.
Majatalon löysin hyvällä tuurilla kun huomasin tienvarressa repsottavan kyltin, missä perhe polski uima-altaassa. Lähdin sivutielle, jonka varrelta löytyikin parhaat päivänsä nähnyt lomakeidas. Oli ravintola, allasalue ja pieniä lomamökkejä mutta asiakkaat olivat puuttuneet kaikesta päätellen jo pitkään. Respan tyttö toi minulle vesiletkun, jolla pesaisin jalkani ja pyöräni. Ruokaakin lupasi tehdä jos nälkä tulisi.
Huomenna loppuu Viettelin tarjoama - erittäin toimiva - yhteys ulkomaailmaan netin muodossa. Niinpä en huomenna tänne päivittele vaan etsin laoslaista (vai laolaista...?) vastaavaa ja yritän saada sen toimimaan. Palataan silloin asiaan!!!
-J-
Aamulla mietin kuumeisesti, että laittaisinko päälle märkää vai enemmän märkää vaatetta. Ulkona yllättäen satoi eikä ympäri hotellihuonetta ripustamani vaatteet osoittaneet kuivumisen merkkejä. Jossain vaiheessa ne varmaan homehtuu. Olen yrittänyt pitää harvat kuivat vaatekappaleet erillään märistä mutta tasainen kosteus tuntuu leviävän kaikkialle.
Patonki- ja muna-aamiaisen jälkeen en pitänyt kiirettä mihinkään, sillä vuorossa oli lyhyt ajopäivä. Toivottavasti.
Minun piti vain löytää majatalo läheltä rajaa, jotta olisin aikaisin lauantaina rajalla. Koska minulla ei ole hajuakaan siitä kauanko rajamuodollisuudet kestävät, haluan päästä ajoissa Laosin puolelle jotta ehtisin vielä ajaa rajaseudulta ihmisten ilmoille ennen pimeän tuloa.
Tällä logiikalla pakkasin kamani ja kruisailin kaikessa rauhassa Pho Chaun kaupungin läpi.
Sade ropisi tankolaukun kanteen kun lähdin kiipeämään ylemmäs. Ilma muttui jostain syystä vieläkin lämpimämmäksi ja kosteammaksi ja kohta poljin kuin kasvihuoneessa. Liikennekin väheni ja jossain serpentiinimutkassa tunsin olevani täysin yksin metsän keskellä. Lehtikään ei liikahtanut ja oli aivan hiljaista.
 |
| Kohta tämäkin herkku loppuu. |
Majatalon löysin hyvällä tuurilla kun huomasin tienvarressa repsottavan kyltin, missä perhe polski uima-altaassa. Lähdin sivutielle, jonka varrelta löytyikin parhaat päivänsä nähnyt lomakeidas. Oli ravintola, allasalue ja pieniä lomamökkejä mutta asiakkaat olivat puuttuneet kaikesta päätellen jo pitkään. Respan tyttö toi minulle vesiletkun, jolla pesaisin jalkani ja pyöräni. Ruokaakin lupasi tehdä jos nälkä tulisi.
Huomenna loppuu Viettelin tarjoama - erittäin toimiva - yhteys ulkomaailmaan netin muodossa. Niinpä en huomenna tänne päivittele vaan etsin laoslaista (vai laolaista...?) vastaavaa ja yritän saada sen toimimaan. Palataan silloin asiaan!!!
-J-
Tänään: 35 km
Yhteensä: 480 km
Kommentit
Lähetä kommentti