Syö nyt että jaksat!
THAI HOA - PHO CHAU
Etsiskelin aamulla korvatulppiani sängystä kun joku outo sirittäjä oli pitänyt meteliä koko yön. Hämähäkit minun tietääkseni eivät surise. Huonosti nukutun yön jäljiltä lähdin haukotellen laskettelemaan alamäkeä kohti keskustaa. Vietnamin dongit olivat lähes loppu ja oli mentävä pankkiin.
Pankki löytyi keskuskadulta ja oli jo aikaisin aamulla täynnä väkeä. Kaksi virkailijaa lasiseinän takana yritti keskittyä kuuteen yhtäaikaa puhuvaan asiakkaaseen ja minä ihmettelin missä on jonon pää. Kun totesin, ettei sitä ole, tungin samaan porukkaan dollareideni kanssa, jotka ajatelin vaihtaa dongeiksi.
Virkailija ottikin rahani ja hipelöi niitä pitkään miettiväisen näköisenä. Sitten hän antoi ne takaisin, pudisti päätään ja osoitti sormellaan ulkona olevaa pankkiautomaattia. Selväksi tuli, että dongeja en saisi. Mikäpä siinä, otetaan rahat automaatista.
Se oli epäkunnossa.
Otti päähän. Dollareiden piti olla käypää valuuttaa Vietnamissa ja jos ei pankki niitä vaihtanut niin kuka sitten? Pikkukauppoihin olin yrittänyt niitä tyrkyttää matkan varrella tuloksetta. Jostainhan sitä rahaa on saatava.
Marssin sisuuntuneena takaisin pankkiin juuri oikealla hetkellä. Yläkerran portaista lipui pankkisaliin niin selkeä pankinjohtaja, että hänestä ei voinut erehtyä. Kiiltävät kengät, virheetön puku, tukka ojennuksessa ja tuima ilme. Oli tullut katsomaan, että homma toimii. Toinen virkailijoista osoitti minua epätietoisen näköisenä, jolloin johtaja tuli luokseni. Hän otti dollarit kädestäni, kaivoi omasta lompakostaan vastaavan määrän dongeja tilalle ja väläytti vielä hymyn virheettömällä hammasrivistöllään ennen kuin lähti sulavasti nousemaan portaita yläkertaan.
Minä jäin hölmistyneenä pankkisaliin rahoineni ja aloin vähitellen käsittää, että monet asiat hoituu täällä epäjärjestyksen kautta. Ensin tuntuu, ettei mikään onnistu kun ei yhteistä kieltäkään löydy. Sen jälkeen tulee enemmän tai vähemmän hässäkkää, höpötystä ja säätöä kunnes kaikki saavat haluamansa. En tosin vieläkään ymmärrä miksen voinut saada rahoja tiskiltä niin kuin kaikki muutkin.
Ajopäivä oli hyvä. Matka jatkui pölyistä päätie viittätoista etelään tällä kertaa kuivissa merkeissä. Univajeesta huolimatta päivä oli helpompi kuin eilinen koska ymmärsin syödä enemmän.
Tunnettu tosiseikka on, että pyöräilijät puhuvat usein ruuasta ja heillä on aina nälkä. Pitkäkestoinen kampien veivaaminen kuluttaa energiaa ja jos sitä ei tasaisesti saa, menosta tulee tahmeaa ja vaivalloista.
Tänään söin paljon. Huomasin, että on turha ruveta hakemaan vieraskielisiä sanoja koska nälkänsä pystyy imitoimaan emännälle, joka sitten tuo tarjolle sitä mitä sattuu olemaan. Tällä taktiikalla sain tänään toistaiseksi parhaimman Pho-keittoni. Tilasin toki vahingossa myös kalaa mutta alas meni sekin koska kulutus on nyt suurta.
Do Luongin kaupungin kohdalta siirryin pienemmälle tielle, joka myötäili Ca-joen reheviä törmiä. Siirryin joen yli länsipuolelle ja maasto alkoi kumpuilemaan muistuttaakseen taas Laosin läsnäolosta. Laskettelin Pho Chaun kaupunkiin pienessä tihkusateessa juuri ennen auringonlaskua.
Hotelleista otin ensimmäisen vastaantulevan, joka sattui olemaan parempaa keskitasoa ja taaskin täysin tyhjä. Kysymys: "Onko teillä vapaita huoneita?" on tuntunut aika tyhmältä tähän mennessä.
Raja lähestyy ja haluaisin ylittää sen aikaisin lauantaina. Huomenna etsin majatalon mahdollisimman läheltä sitä. Nuoc Sotin kylässä pitäisi olla yksi mutta voi olla että joudun palaamaan Tay Soniin, joka on isompi taajama.
Netti kenkkuilee täällä vuorten katveessa ja luulen, että huomenna on sama meininki. Postit tulee jos on tullakseen mutta rajan yli päästyäni tulee kirjoitteluun varmaan päivän tai parin tauko. Etsin datakortin mahdollisimman nopeasti.
-J-
Etsiskelin aamulla korvatulppiani sängystä kun joku outo sirittäjä oli pitänyt meteliä koko yön. Hämähäkit minun tietääkseni eivät surise. Huonosti nukutun yön jäljiltä lähdin haukotellen laskettelemaan alamäkeä kohti keskustaa. Vietnamin dongit olivat lähes loppu ja oli mentävä pankkiin.
Pankki löytyi keskuskadulta ja oli jo aikaisin aamulla täynnä väkeä. Kaksi virkailijaa lasiseinän takana yritti keskittyä kuuteen yhtäaikaa puhuvaan asiakkaaseen ja minä ihmettelin missä on jonon pää. Kun totesin, ettei sitä ole, tungin samaan porukkaan dollareideni kanssa, jotka ajatelin vaihtaa dongeiksi.
Virkailija ottikin rahani ja hipelöi niitä pitkään miettiväisen näköisenä. Sitten hän antoi ne takaisin, pudisti päätään ja osoitti sormellaan ulkona olevaa pankkiautomaattia. Selväksi tuli, että dongeja en saisi. Mikäpä siinä, otetaan rahat automaatista.
Se oli epäkunnossa.
Otti päähän. Dollareiden piti olla käypää valuuttaa Vietnamissa ja jos ei pankki niitä vaihtanut niin kuka sitten? Pikkukauppoihin olin yrittänyt niitä tyrkyttää matkan varrella tuloksetta. Jostainhan sitä rahaa on saatava.
Marssin sisuuntuneena takaisin pankkiin juuri oikealla hetkellä. Yläkerran portaista lipui pankkisaliin niin selkeä pankinjohtaja, että hänestä ei voinut erehtyä. Kiiltävät kengät, virheetön puku, tukka ojennuksessa ja tuima ilme. Oli tullut katsomaan, että homma toimii. Toinen virkailijoista osoitti minua epätietoisen näköisenä, jolloin johtaja tuli luokseni. Hän otti dollarit kädestäni, kaivoi omasta lompakostaan vastaavan määrän dongeja tilalle ja väläytti vielä hymyn virheettömällä hammasrivistöllään ennen kuin lähti sulavasti nousemaan portaita yläkertaan.
Minä jäin hölmistyneenä pankkisaliin rahoineni ja aloin vähitellen käsittää, että monet asiat hoituu täällä epäjärjestyksen kautta. Ensin tuntuu, ettei mikään onnistu kun ei yhteistä kieltäkään löydy. Sen jälkeen tulee enemmän tai vähemmän hässäkkää, höpötystä ja säätöä kunnes kaikki saavat haluamansa. En tosin vieläkään ymmärrä miksen voinut saada rahoja tiskiltä niin kuin kaikki muutkin.
Ajopäivä oli hyvä. Matka jatkui pölyistä päätie viittätoista etelään tällä kertaa kuivissa merkeissä. Univajeesta huolimatta päivä oli helpompi kuin eilinen koska ymmärsin syödä enemmän.
Tunnettu tosiseikka on, että pyöräilijät puhuvat usein ruuasta ja heillä on aina nälkä. Pitkäkestoinen kampien veivaaminen kuluttaa energiaa ja jos sitä ei tasaisesti saa, menosta tulee tahmeaa ja vaivalloista.
Tänään söin paljon. Huomasin, että on turha ruveta hakemaan vieraskielisiä sanoja koska nälkänsä pystyy imitoimaan emännälle, joka sitten tuo tarjolle sitä mitä sattuu olemaan. Tällä taktiikalla sain tänään toistaiseksi parhaimman Pho-keittoni. Tilasin toki vahingossa myös kalaa mutta alas meni sekin koska kulutus on nyt suurta.
Do Luongin kaupungin kohdalta siirryin pienemmälle tielle, joka myötäili Ca-joen reheviä törmiä. Siirryin joen yli länsipuolelle ja maasto alkoi kumpuilemaan muistuttaakseen taas Laosin läsnäolosta. Laskettelin Pho Chaun kaupunkiin pienessä tihkusateessa juuri ennen auringonlaskua.
 |
| Ca-joen rantapengertä |
 |
| Äijät ihmettelemässä polkupyörää. |
 |
| Tämän kuvan sain vahingossa näyttämään ihan koirateurastamolta mutta ei hätää, hengissä ne on! Niitä ei vaan huvita. |
 |
| ...näiden kohtalosta taas en menisi takuuseen. |
 |
| Täällä on tapana tehdä kaikkea päätien varrella, myös järjestää häitä ja juhlia, joista ei blingblingiä puutu. Kontrasti viereiselle riisipellolle on melkoinen. |
Hotelleista otin ensimmäisen vastaantulevan, joka sattui olemaan parempaa keskitasoa ja taaskin täysin tyhjä. Kysymys: "Onko teillä vapaita huoneita?" on tuntunut aika tyhmältä tähän mennessä.
Raja lähestyy ja haluaisin ylittää sen aikaisin lauantaina. Huomenna etsin majatalon mahdollisimman läheltä sitä. Nuoc Sotin kylässä pitäisi olla yksi mutta voi olla että joudun palaamaan Tay Soniin, joka on isompi taajama.
Netti kenkkuilee täällä vuorten katveessa ja luulen, että huomenna on sama meininki. Postit tulee jos on tullakseen mutta rajan yli päästyäni tulee kirjoitteluun varmaan päivän tai parin tauko. Etsin datakortin mahdollisimman nopeasti.
-J-
Tänään: 123 km
Yhteensä: 445 km
Olen aina ollut huono lukemaan, mutta tässä tekstissä flow vie mukanaan. Pistänkin blogin kännykän nettiselaimen suosikkeihin, jotta voin lukea tätä missä tahansa. Itsekin (maasto)pyöräilyyn neljä vuotta sitten hurahtaneena on alkanut nyttemmin retkeilyhommatkin kiinnostamaan. Tämmösestä huikeesta maailman matkailusta on hieno lukea, mutta itse vellihoususuomalaisjunttina pitäydyn lähiretkeilyssä.
VastaaPoistaHyvä meinkinki !!!